Lahian Luja – LV 3-0 (26-24,25-22,25-14)

Matsi alkoi ihan siitä mihin viikko aikaisemmin pelaaminen lopetettiin. Napakoita syöttöjä, hyviä hyökkäyksiä ja puolustuspelaamisellekin annettiin mahdollisuus, sillä Lujan hyökkäykset olivat ihan oikeita lyöntejä, ei mitään sinne tänne leijailuja. Hyökkäyspäässä käytettiin Laihian avointa pussinsuuta hienosti hyväksi. Kaikki näytti pelaamisen osalta olevan kunnossa. Erä eteni meikäläisten tahdissa 6-3, 8-5, 12-8, 16-13, 19-16, 22-18 ja sitten…. 23-22. Mitä tapahtui? Jotakin matkasta kuitenkin puuttui. Ei ollut sellainen rento ja iloinen fiilis, kuten on ollut kevätkierroksen aikaisemmissa peleissä. Ei sillä, Laihia kokosi rivinsä hyvin erän lopulla. Tässähän tulee mieleen ihan isot pelit maailmalta, joissa pelataan jonkun komennossa 20-22 pisteeseen ja sitten tulee Brasilia ja korjaa potin.

Toinen erä oli aivan samanlainen. Nyt keikuttiin keulilla 20 pisteeseen ja sitten kaveri tuli ja meni. Nyt hapansilakka fisu varmaan ilakoi, kun mentiin häviämään ja vieläpä alajatkosarjassa. Niinpä kyllä, mutta pelaamisen taso on kuitenkin jo sitä luokkaa, että otteita kentällä ja niistä muodostuvia pelisuorituksia voidaan hyvällä syyllä sanoa lentopalloksi.
Ja kuten kuskinamme ollut Mr Lampimäki totesi: “Enpä olisi uskonut, että näin tasokasta peliä saavat aikaan näin nuoret pelaajat”. Useita Veikkojen 1-sarjapelejä seuranneelta ihan mukava kommentti.

Ja samaa mieltä olen minäkin, kahden ensimmäisen erän osalta. Kolmannesta erästä ei tullut sitä revittelyä, mitä erätauolla suunniteltiin. Kahden mukavasti hallinnassa olleen erän menetys kuitenkin kalvoi pelihuumoria liikaa ja kun sitä menovettä alunperinkään ei ollut ihan täyttä kauhallista, niin näin kävi. Mutta hyväähän on se, että jäi mukava tavoite tuleviin koitoksiin. Uusintamatsissa Laihia syötetään nurin. Siitä on lähdettävä.