Pelaamaanoppimissessio

Viikonlopun ottelutapahtuma on aina juhlahetki. Silloin päästään viikolla harjoiteltuja asioita kokeilemaan. Tänään ainakin torjunta toimi, kahden torjuntaharjoitusdrillin jälkeen. Kenttä liikkui joukkueena jo hieman paremmin, katsomoon saattoi näyttää että kentän toiminnassa olisi jopa jotain organisoitumisen tapaista.

Tiedä nyt sitten mutta hyökkäyksien alle saatiin käsiä ihan mukavasti. Ykköset nousi ja passipelikin kulki jälleen mukavasti, niin mikäs siinä oli porukan rallatella hyökkäyspäässä pinnoja pinoon.

1. erä: Matsiin lähdettiin parissa edellisessä pallontapposessiossa mukavasti toimineella seitsikolla. Minna V. viskojana. Jokapaikanhöylinä Sonja R. ja Sanni R. Keskiheilujina Satu K. ja Sara R. Vasaran virkaa mallasi Reetta V. Vaippahenkilönä Henna V. Penkille valkun kanssa jäi värjöttelemään kuumeisenolinen Lilja S. Jotain oli Liljalla todellakin pielessä, sillä porukkaa ilostuttava Loljahymy ei irronnut ollenkaan normaaliin tapaan.

Erä alkoi mukavasti vastaanotto-hyökkäyssetillä, päättäjänä Reetta. Sitten pari Satumaista torjuntaa. Pari Saran torjasua ja vielä kaupanpäälle Sonjan donkit. Kun kenttä liikkui ja haki Hennan johdolla hyökkäilypalloja, mitä torjunnalta lipesi, niin erän voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Oma hyökkäily ei ollut vielä ihan saletissa, mutta riittävä.

2. erä: Pistetehtailu jatkui ryhdikkäänä erän alun. Minnan syöttötyöskentely sekoitti LP:n vo:n aivan täysin. Erän aloitus oli vähän liiankin rempseä ja se kostautui. 9-3 tilanteessa tuli ottelun ensimmäinen ja ainoa virhesuma. Tämä suma jatkui niin pitkään, että naapuri sai pelijuonesta kiinni ja loppuerä olikin lentopallomaisen vaikea. Ei vaan oiken onnistunut mikään. Eikä keneltäkään. Tuskainen erä sai päätöksensä omasta huonosta suorituksesta. Lentis on siitä mukava peli, että matsin voi aloittaa uudelleen seuraavan erän alkaessa.

3. erä: Ja sehän aloitettiin. Sonjan syöttövuoro päättyi noin 5-1 tilanteeseen. Sen jälkeen ei kaverille annettu juurikaan mahdollisuuksia. Vielä kun Sanni pisti omalla syöttövuorollaan painavia hyppyleijoja naapurin kenttään tai käsistä kelloon, niin erä oli taputeltu. Hyökkäilypuolella kaikki pääsivät päättelemään Minnan, pelikokemukseen nähden, jopa uskaliaita passeja. Kun on rohkeutta kokeilla asioita pelitilanteessa, niin siitä ei voi seurata muuta kuin kehitystä. Keskiheilujat Satu ja Sara pitivät torjuntaosastoa edelleen pystyssä.

4. erä: Syöttö oli jälleen aivan liian vaikea kaverin nosteltavaksi. Erän pisimmän syöttöputken pisteli Reetta. Mitä tuli takaisin, niin eikun tarkka ykkönen ja menoksi. Yksinkertaista, mutta helppoa. Libero-Henna pelasi laaturän. Puolustuksia tuli
useita, vastaanotto toimi kuin ajatus ja helpot pallot siirtyivät rauhallisesti passarin näppeihin. Olisiko jopa niin, että neljäs erä oli matsin paras osasuoritus. Siinä vain kaikki toimi.
Ottelupallo sujahti, koko peliäkin hyvin kuvaten, Minnan lähettämänä ässänä kenttään.
Koko joukkueelle tukevat alboloidit erittäin järkevästä ja laadukkaasta pelaamisesta. Eteenpäin on menty ja loikalla. Kun syksyllä sarja alkoi, kentällä oli kohtuullisen taitavia pelaajia, nyt siellä on kohtuullisen taitava joukkue. Tuommoinen muutos on arvokas asia, joten pidetään siitä tiukasti kiini