Yhtä maalia?
Kun sanotaan, että pelataan yhteen maaliin, niin pääkoppa reakoi siihen toteamalla toisen joukkueen olevan ylivoimainen. Näinhän se menee. Lentopallossa yleistys vain hieman ontuu. Ensinnäkin maaliverkko on maalin edessä. Maalirakennelmat ovat omituisia viivoja lattiassa, joista saa selvän vain asiaan vihkiytynyeet lentopalloiluhenkilöt. Ja hekin ovat yleensä erimielisiä oliko pallo maalissa vai ei. Varsinkin pelivälineen osuessa maalialueen laitamille. Tänään ei tuollaisia erimielisyyksiä tosin ollut. Poltsit mähjähtelivät senverta keskelle maalialuetta.
LV:n päivän pelistrategia kopsattiin miesjoukkueen vieraspelimeiningistä, pelaajamääriä myöten. Kuudella matkaan ja iloinen meno kentälle. Kuusikon muodostivat Passari-Minna, Yp-Sonja, Keskari-Satu, Hakkuri-Henna, Yp-Sanni ja Keskari-Sara.
Otteluilme oli todella iloinen, oikealla tavalla. Iloittiin joukkueen kesken hyvistä suorituksista, joita peliin mahtui runsaasti. Helppoja virheitä ei osunut peliin kuin aivan muutama. Kolme per erä. Noin.
Ekaan erään vastukselle luovutettiin kymmenen pojoa. Toiseen erään vastuksen valkku Larissa Khotyleva, ex liigapelaaja, hyppäsi kehiin. Auttoi kolmen pinnan verran. Kolmannessa keskittyminen herpaantui puolenerän ajaksi ja Larissa pääsi syöttelemään puolenkymmentä pistettä. Sitten selkeä skarppaus ja kolmas kotiin 25-18.
Syöttöpelistä on ihan pakko tehdä oma kappale, oli senverran hyvää tekemistä se. Ja pari ihmelentorataa myös nähtiin. Yleispelaajien hyppyleijailu loksahti kohdilleen. Oli pikkuisen painavaa tekemistä. Lähes toivottomia vastuksen nosteltaviksi. Mutta ne lentoradat. Keskareiden esittämiä. Molemmat hieman epäonnistuneita suorituksia. Ensimmäinen versio sai vauhtia taakseen kätösen osuttua hieman pallon alle. Näytti menevän kohtuu pitkän salin takaseinän kelloon. Mitä vielä, vauhti loppui noin neljän metrin korkeudessa lähellä takarajaa ja putosi kuin kivi kentän sisään. Siitä pallosta loppui energia kesken lennon. Totaalisesti. Ja toinen. Putosi verkon päälle, hypähti kerran verkkopaulalla ja vierähti verkkoa pitkin kaverin kenttään. Aika pahoja olivat nuo.
Uuttakin kokeiltiin. Vastaanottoa kahdella pelaajalla. Toimi todella hyvin. Seeprana kepinnokassa keikkui Rientolaikoni, yhden tolpan vislailija Jari Santala. Dumarilta saatiin kovasti kehuja reippaasta peliotteesta ja kolmannen erän hoitamisesta kunnialla. Siis kyllä nää tyypit on menneet eteenpäin. Sekä henkisesti, että fyysisesti. Ja ihan pelitaidoiltaankin. Ei vaan voi mitään.







