Yhteenveto kevätkauden alusta

Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin, mutta otteluraporttirintamalla on ollut hieman hiljaisempaa. Monet ovat jo kovasti ehtineet tästä minua kiitellä. Vaikeneminen johtuu siitä, että opinnäytteen kirjoittaminen on vienyt muulta kirjoittamiselta ajan ja halun. Nyt kuitenkin otetaan katsaus kevätkauden neljään ensimmäiseen peliin: kaksi peliä kotona, kaksi peliä vieraissa, kaksi voittoa, kaksi tappiota.

Lisäksi saldona on noin metrin verran tukkaa pois Veikko-joukkueen pelaajien päistä, kun pojat pääsevät lähtemään miesten kouluun.

Alempi jatkosarja alkoi kotipelillä maineikasta Vammalan Lentopalloa vastaan. Vammala oli liikkeellä samankaltaisella juniorijoukkueella kuin mekin. Ensmmäinen erä oli jo menossa vieraille, mutta taistelun kautta Veikot nousi jatkopalloilla voittoon. Toinen erä tuli hieman helpommin, mutta sitten alkoi väkinäinen puristaminen ja VaLePa vei kolmannen erän. Tarvittava ryhtiliike löytyi neljännessä, joten voitto jäi Virroille. Peli oli kuitenkin kaikenkaikkiaan väkinäistä vääntämistä. Olli onnistui verkolla ja Toni puolustustehtävissä. Villen passipeli sujui myös mukavasti.

Toinen ottelu oli perjantai-illan myöhäisottelu Pirkkalassa. Seitsemällä miehellä lähdettiin peliin. Hyisessä pakkassäässä Peetun Opel kyllä käynnistyi, mutta joukkueen peli ei sitten millään. Kaikki epäonnistui aloitusjärjestyslipukkeen täyttämisestä alkaen. Tuli kova turpakeikka joukkueelta, jota olimme tällä kaudella aiemmissa peleissä vieneet 6-0. Jouko Nuora (2.valmentaja) selvisi vähimmillä virheillä.

Myös Toijala pääsi käyttämään Veikkojen sekoilevia rivejä hyväkseen vierasottelussaan. Peli ei mennyt uomiinsa, ei sitten millään. Sen sijaan kuulin huhuja, että näitäkin kirjoituksia Toijalassa luetaan tarkkaan. Ilmeisesti sinne on Viialan kanssa yhdistymisen jälkeen vedetty nettikaapelit. Liiemmälti eivät toijalaiset (vai kirjoitetaanko se toijalalaiset, kertokaa nyt hyvät paikalliset tietämättömälle oikea kirjoitusasu) silti ole nettiä selailleet, sillä peli kulki mallikkaasti. Edellisvisiitin tappiosta sisuuntuneena mm. pitkät leijasyötöt purivat hyvin ja passari pyöritti peliä oikein taidokkaasti. Tästä ottelusta Veikoille ruma kotitappio.

Kevään neljäs ottelu pelattiin Kiikoisissa Kirmaa vastaan, oikein katsojiakin oli saapunut Toukolan koulun lehtereille. Veikot kuitenkin sai paikalle vain kuusi pöytäkirjaan merkittävää pelaajaa – allekirjoittanut hoiti valmentajan tehtäviä (on muuten helppoa, ei tarvitse tehdä mitään, suosittelen!). Tilanne näytti siis ehkä sivustakatsojan silmiin hiukan epätoivoiselta. Kotijoukkue oli voittanut kaikki kolme kevään aiempaa peliään menettäen vain yhden erän. Eipä siinä tarvinnut arpoe, ketä kentälle laitettaisiin ja vaihtojenkin miettiminen jäi vähemmälle. Kuusikossa siis Jari ja Juuso keskihyökkääjinä, Anssi ja Toni yleispelaajina, Ville passasi ja Peetu oli hakkuri.

Peli kulki oikein mukavasti ensimmäisessä erässä. Juuso kesytti vastustajan hypärin kuppiin ja laitapelaajat hoitivat tonttinsa hyvin. Ville otti torjunnan. Erä yllättäen Veikoille. Toiseen erään vastustaja pisti kovan sykkeen ja vei 100-0 Veikko-poikien katsellessa toisiaan. Kolmanteen erään vierasjoukkue löysi taistelutahdon. Juuso otti monta kaappitorjuntaa ja kenttäpeli toimi Tonin johdolla. Jatkopalloja lyötiin mukavasti kenttään Peetun, Tonin ja Anssin toimesta. Lopussa vastustaja pääsi hieman kaunistelemaan numeroita, mutta erä selkeästi Veikoille.

Neljäs erä oli Anssin näytöstä. Hän syötti peräkkäisiä ässiä kovilla hypäreillä, löi verkolta ja kolmesta sekä otti muutaman puolustuksen. Myös Ville näytti ratkaisuhetkillä pelisilmänsä heittämällä oivaltavan peipin kenttään ja tarjoilemalla ottelupallon Jarille, joka painoi sen kenttään. Anssi siis oli pelin hahmo voittaen jopa yleisön puolelleen, mutta muut säestivät tasaisena rintamana hyvillä suorituksilla ja vähillä virheillä. Peli oli kaikkiaan mukavaa katseltavaa, iloista tekemistä kentällä. Vastaanottokin oli yllättävän hyvä, Peetu auttoi hyvin yleispelaajia siinä,  ja jatkopallojen pelaaminen toimi.

Kotimatka Virroille sujui rattoisissa merkeissä, vaikka Peetun mielestä vastaan tullut poliisiauto pitikin pitkät päällä liian lähellä. Alavuden mies siinä vähän opetti virkavaltaa räpsyttelemällä valoja. Lisäksi Villelle jäi erityisesti mieleen Kiikoisten ABC:llä nähty lapsuuden idolinsa Görän P.

Tämä tässä tällä kertaa,

Ahti