Ugh, eikun Hugh

Perjantaista sunnuntaihin tuli kuunneltua tiukkaa lentisasiaa, USA:n olympiavoittajavalkun kertomana. Viikonlopun perusteemana oli erot miesten ja naisten valmennuksessa ja pelaamisessa. Huipputasolla eroavaisuuksia harjoittelussa ja pelikentällä on Hughin ajatuksissa varsin vähän. Suurin ero löytyy taustavoimista. Naisjoukkueella täytyy Hughin mielestä olla oma erillinen tiimi selvittelemässä niitä satoja pelikentän ulkopuolisia ongelmia, joita vaan tuntuu syntyvän.

Hughin ajatus lentopallosta oli simppeli. Tehkää asiat niin yksinkertaisesti kuin suinkin mahdollista. Kaikki ylimääräinen veivaaminen ja venkoilu pois. Niin pelistä, kuin tekniikoistakin.
Lajimme eri perustekniikoissa oli yksi ja todella merkittävä ero, siis Suomipallon ja USApallon välillä, ja se oli vastaanotossa/hihalyönnissä. Suomipallossahan opetetaan siirtymään nätisti pallon taakse ja kääntämään napa et nokka päin kohdetta, jonne poltsi ajatellaan siirrettävän. Ja suoritus sitten siitä vartalon edestä. Eikä varsinkaan lyöntisuunnanpuoleisen jalan yli. USA:n hihassa on tärkeintä, että vartalon paino on sillä jalalla mihin suuntaan palloa ollaan siirtämässä ja suunta annetaan käsien kulmaa muuttamalla. Ja tietenkin sen lyöntisuunnan puoleisen jalan yli. Kädet on ne, jolla pallo haetaan. Edestä, sivulta, ylhäältä. Ei saa käyttää aikaa turhiin jalkojen asetteluihin. Ollaan siis lähes kyljittäin pelivälineeseen. Mutta no. Täytyy näyttää livenä, jos jotakuta kiinnostaa.

Muutama salitreenikin oli ohjelmassa. Demoryhminä A-volleyn 1-sarjajoukkue ja OrPon liigajoukkue. Vaikeuksia tuntui kummallakin ryhmällä olevan. Tehdä Hughin mieleisiä suorituksia. Mutta taipui se jäyhä pohjoinen ruoto hissuksiin Hughin mieleiseksi. Niin ja yksi iso harjoituksellinen ero perustekniikoiden opetuksessa kyllä on. Meillähän linjauksena on, että asioita pilkotaan osiksi, kun opetellaan uutta. USA:n menossa mennään asiat heti kokonaisuuksina. Kumpi sitten on paremi tie. Pisteen teko omille on se tavoite ja monta tietä tuntuu päämäärään löytyvän. Tosin täytyy muistaa, että tämä Uuden Seelannin/Ameriikanihme ei ole valmentanut junnujoukkueita. Vain yliopisto- ja maajoukkueita. Väite oli kuitenkin, että kokonaisuuksia ja kaikilla tasoille.

Mielenkiintoinen hemmo oli hän ja aivan helvatan hyvä myyntimies. Selkeää puhetta riitti kolmeksi päiväksi aivan helposti. Tarina oli uskottavaa ja ymmärrettävällä enkulla kerrottu. Pelimies ja verbaalinen akrobaatti. Väkisinkin tulee mieleen eräs paikallinen valkku. Ugh sanoi Hugh jä lähti kiireesti kotiin, sillä uusi pelihenkilö oli syntymäisillään. Pariskunnan ensimmäinen. Äiti 190 senttinen ja isä 195.