Vieraissa on mukava käydä

Otteluraportti Mikkeli-Virrat 1-3

Kauden pisin pelimatka oli tosiasia, kun sunnuntaina tasan kello 8.04 miesten jääkiekkopronssin innostamana seitsemän pelaaja starttasi liikuntahallin pihalta kohti Mikkeliä. Lahdesjärven kautta ei koukattu, vaikka se olisikin ollut melkein matkan varrella. Tilanne korjattiin kuitenkin kahden pysähdyksen taktiikalla, molemmat ABC:llä. Keuruulla nähtiinkin Kristian Meurman kahvittelemassa. Jari oli tehnyt urheiluravinto-oppien mukaisen aamupalatankkauksen: pelkät kaksi kuppia kahvia.

Matkan aikana pidettiin puolen tunnin mittainen ottelupalaveri aiheesta ”Millä tekniikalla Peetu ottaa aikalisän toimiessaan joukkueen kapteenina?” Tähän löydettiin monia eri variaatioita, mutta aikalisän ottaminen todettiin kuitenkin liian haastavaksi suoritukseksi, joten joukkueen kesken sovittiin, että aikalisiä yritetään välttää viimeiseen asti. Matkan aikana radiosta soi kaikki 50-luvun suosikki-iskelmät Esa Pakarisesta alkaen. Ehdottomaksi hitiksi nousi nimettömäksi jääneen esittäjän humppakappale, jossa sanoitukset menivät jotenkin tähän tapaan: hilipati-tippan-hippan-hei-halapati-huppin-hopsan-hei-heisulivei-huisalisai-halipali-hilituli-hipsansai. Jos tunnistat kappaleen, niin voisitko lähettää minulle kappaleen tekijän nimen, erityisesti jäi kaivelemaan, kuka on näin loistavan ja tarttuvan lyriikan keksinyt. Mielenkiintoa herätti myös radiokuunnelma, jossa kuvailtiin Pekan oksentamista.

Otteluun lähdettiin kuusikolla Toni, Juuso, Peetu, Ahti, Jari ja passariksi edellisviikon ampumaleirillä herkkyyttä ja tarkkuutta hakenut Jussi. Kohdistus näytti olevan kohdallaan, sillä Snaipperi-Vuorinen aloitti pelin muutamalla ässäsyötöllä. Ensimmäinen erä meni tasaiseen tahtiin Veikkojen pelaajien hieman katsellessa, että kuka jatkopallot nostaa ja passaa. Tiukka eränloppu kuitenkin hoidettiin hyvällä pisteputkella kotiin. Peetulla oli käsi kirjaimellisesti kuumana (olisi pitänyt antaa pojan laittaa lisää sitä linimenttiä, joka ei kuulemma lämmitä ollenkaan).

Toisessa erässä ei sitten mikään onnistunut. Helpot syötöt eivät nousseet, hyökkäys takkusi, jatkopallot pelattiin huonosti ja oma syöttö oli liian löysä. Tähän erään tehtiin kaikki mahdolliset virheet, kuten esim. otettiin aikalisä, joka sekoitti peliä entisestään. Veikot sai vain 12 pistettä.

Veikkopelaajien ilmeet eivät kuitenkaan surkean erän jälkeen olleet apeat, vaan taistelumieliala löydettiin nopeasti. Vasta B-ikäinen Santeri Salomaa, joka oli otettu vahvistukseksi mukaan miesten peliin, tuli Jarin tilalle ja heti erän alusta asti huomasi, että pojat halusivat taistella voitosta. Syöttöön lisättiin voimaa ja kohdistettiin tarkemmin. Erityisesti Jussi laittoi pahaa leijasyöttöä. Myös hyppysyöttäjät onnistuivat aloituksissaan. Vastaanotto alkoi toimia ja Santtu paukautti muutaman mojovan paterin. Jatkopallot pelattiin huolella ja laitahyökkääjät pääsivät lyömään pallot hyvistä paikoista kenttään. Erävoitto tuli selvästi Veikoille.

Neljännessä erässä Veikot karkasi Santun hyppyleijasyöttöputkella turvalliseen johtoasemaan ennen erän puoltaväliä. Erä hoidettiin siististi kotiin. Veikkojen voiton avaimena oli hyvä yhteishenki ja taistelutahto. Voittoon uskottiin vielä pystyyn hävityn erän jälkeenkin, eivätkä suupielet painuneet alaspäin. Juuso hoiti tonttinsa hyvin ottamalla muutaman hyvän noston ja puolustuksen. Santeri pelasi myös hyvän hyökkäyspelin. Syötön toimiessa vastustaja ei päässyt käyttämään syömähammastaan eli hyvää keskihyökkäystä. Mikkeliläisten laitatorjunta ei saanut Veikkojen iskijöitä pysähtymään. Veikoilla jäi vielä parannettavaa vastaanottoon ja torjunnan saamiseksi yhtenäisemmäksi. Erityismaininta hyville tuomareille, jotka hoitivat hommansa tarkasti, mutta ilman turhia kommervenkkejä.

Kuten jo otsikossa totesin, vieraissa on mukava käydä. Käykää siis tekin!

AV