Etusivu

Ottelukalenteri on päivitetty kevään osalta. Joka viikonlopulle näytti tulevan mukavan runsaasti toimintaa. Turnauspäiväksi on merkitty aina lauantai, mutta juhlapäivä voi olla myös sunnuntai. Riippuen järjestävän seuran salitilanteista.

Uutta on B-tyttöjen vierailu rajan takana, eli Etelä-Pohjanmaalla. C-tyttöjen SM-sarjassa pelaava joukkue hakee näin lisäpelituntumaa pohojalaasten parista ja ikäluokkaa vanhempien seurasta. Ja voi muuten olla tuleva suunta, kun hallituksemme yhdistelee kuntia isommiksi kokonaisuuksiksi. Tämmöistä ainakin joku ministeriön virkahenkilö suunnittelee.( Alavus, Virrat Ähtäri, Kuortane, Töysä) Lähde: Ilkka-lehti joulun alla.

A-poikien seuraava pooliturnaus taputellaan Rovaniemellä, joten harjoituksiin kannattaa ottaa mukaan myös istumisharjoitteita, istumalihasten kehittämistä varten. Roissa Veikot ottaa mittaa NaPan, Kuutosten ja Raision  tiimeistä. Rovaniemen jälkeen on vielä pari pooliturnausta, ennen toukokuun?  (the Liiton ajatus on karannut) lopputurnausta.

Näillä mennään maaliskuulle, jonka jälkeen pelaillaan erilaisia välieriä ja lopputurnauksia, kukin joukkue menestyksensä mukaan. Ja tähän kohtaan ensimmäinen maininta tulevasta poverista. Kesän 2012 suurtapahtuma viedään läpi Turun Kupittaalla. Lisää tästä, joskus tammi-helmikuun vaihteessa. Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille Teille. Ja suojatkaa  silmänne kaikilta mahdollisilta rakettitussahduksilta, sillä sokeana ei lentistä pysty pelaamaan.

Syyskierrokosen sarjatoiminta päättyi A-poikien pooliturnaukseen. Hurjasti potentiaalia omaava porukka heitteli viimeisen keikan jotensakin puolivaloilla, kuten eteläisen Suomen päävalmentajamme Jykän, vieraskirjakirjoituksen rivienvälistä oli luettavissa. Tosin lopputurnauspaikka on edelleen hallussa, enkä usko, että paikan vaarantavaa tilannetta voi syntyä. Tosin porukka voisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ravistella tähän hetkeen. Siis jamppa jos toinenkin.

C1-tytöt kamppailivat veitsi kurkulla koko syksyn. Lopulta paikka SM-sarjaan aukesi, luovutuksen kautta. C-ikäiset pelaavat jo ihan oikeaa lentistä, joten jos kevään sarjassa aiotaan edetä, niin neitipallosta täytyisi siirtyä hieman räväkkäänpään suuntaan. Lahjaksi kukaan ei pinnoja luovuta, sillä joulu on kaukana takana, kun ensimmäinen SM-sarjan turnaus taputellaan.

C2-tytöt pelasivat erinomaisen syksyn ja useampi pelaajanalku pääsi lajitaidoissa reilusti eteenpäin. Tosin paljon on vielä tehtävää tekniikan suhteen. Nämä rakkaan lajimme lajitekniset asiat  pitäisi muutenkin huomioida vielä paljon, paljon isommasti. Yksikin oikein suoritettu sormilyönti tai iskulyöntihyppy vie asioita eteenpäin. Vääristä tekniikoista ei ole muutakuin haittaa ja vammautumisriskikin on paljon suurempi.

D-tytöt pallolivat sellaista varmaa sormilyöntipelaamista. Eli pelin ajatus on jo selvillä, mutta se minne sitä palloa pitäisi ihan oikeasti toimittaa, että saataisiin aikaiseksi piste, oli vielä hukassa. Mutta aikaahan on tuokin oppia.

D- ja E-poikien treeneissä oli syksyn ajan varsin kova meno päällänsä. Ainakin punaposkisia poikia  siirtyi salinpuolelta pukukoppiin treenien jälkeen. Kehitystäkin tuntui tapahtuvan. Tietysti on niin, että näissäkin ikäluokissa virtolaiset treenaavat pikkuisen liian vähän. Mutta hyvä, että edes jotakin tehdään.

E-tytöt palloilivat pari kertaa viikossa, oppiakseen perusasioita.  Tyttäret ovat olleet hyvässä opissa, mutta kevätpuoli taitaa olla hieman ongelmallisempi, kun toinen valkuista pyöräyttää jossainvaiheessa kolmannen sukupolven palloilijan. Ja toinen katsastaa hieman työelämää.

Hieman, tai jos aivan rehellisiä tässä ollaan, niin varsin paljon on hatuttanut, kun aikuisten sarjatoimintaa ei saatu aikaiseksi tälle kaudelle. Näillä kuitenkin mennään kohti joulupukin tuloa. Lentopallot on laitettu hetkeksi huilimaan, otettu joulupallot esiin ja pyöräytelty niitä kuusenoksille. Joulupallojen seassa saisi olla edes yksi tekniikkapallo, niin ei menisi jouluaikakaan ihan hukkaan. Hyvää Joulua kaikille Teille.

Vaan ei oikein ehdi raportoimaan, kun muutamat jutut painaa paallensä. Mutta pikarapsa parin viimeisen viikon tapahtumista.

D-pojat mittelivät syksyn viimeisen tohinan Ylöjärvellä. Kehitys on ollut edxelleen suotuisaa, mutta ravi on luonnollisesti hiljentynyt reippaaseen käyntiin. C-tyttöjen vanhempi ryhmä nappasi kuin nappasikin SM-sarjapaikan. Onnittelut tiimille. Toivotaan, että terveystilanne olisi himpun parempi kevään koitoksissa. Ja taitaa ryhmän kokokin kasvaa kymmeneen tyttöön. Semmoisella porukalla jo voisi ajatellakin sarjan läpiviemistä.

A-poikien Keimolankeikasta tuli suora raporti yleispelaaja Viidalta Fredrikintorin illassa. Kuraa. Mutta eipä sitä kannata finaalipeleihin ennakkosuosikkina lähteäkään. Parantelee pelaamista kevään mittaan ja on iskussa sitten toukokuussa, kun on h-hetki.

Semmoisia sateisesta Helsingistä. Ai niin, jospa ensikaudelle olisi jotain alasarjapelaamista  tarjolla. Kenkään ei kyllä vielä tiedä, mutta jos ei kehitellä, niin hiivutaan näännyksiin.

Nuorempien C-tyttöjen syyskausi on pulkassa. Kahdentoista ottelun sarja on saatu valmiiksi ja tulos oli vaatimattomasti seuraavanlainen. 12 voittoa eräsuhteella 24-0 ja eräpisteet  602-315. Aika tuhoisaa jälkeä on porukka tehnyt. Eikun reeniä vaan lisää ja kohti kevään taistoja.

Tuttuakin tutumpi lentopallopyhättömme oli jälleen todistamaassa uuden lentissukupolven ensiesiintymistä kotiyleisölle. Meikäläinen kehäraakkikin hiihteli LH:n lauteille sydän innosta pompahdellen, kuin olisi ensitreffeille singahtanut. Syksyn ajan A. Juvakka ja J. Vehmas ovat upottaneet vastaanottavaiseen maaperään lentopalloilun pyhiä salaisuuksia. Ja hyvin on oppi perille mennyt. Pelamisessa on jo ihan tekemisenmeininki. Tekeminen ja meininki tulevat mukaan kopin kautta, jonka voi ottaa toiseksi kosketukseksi. Hyvä sääntö, joka opettaa pelikäsitystä nuorille koltiaisille. Ja kurinalaisuutta myös.

Päivän annoksena oli kolme ottelua, joista syntyi kaksi erävoittoa. Tosin eri peleihin, joten voittosarake jäi tänään koskemattomaksi. Ensikerran syksyn aikana. Kyllähän kotiturnaus aina pikkuisen jänskättää’, kun on tuttuja katsomo pullollaan.

Taustatukea turnaukselle antoivat D-pojat, jotka hoitivat kirjurihommat ja pääosan tuomaroinneista. Näin pitääkin olla. Toinen toistaan auttaen, homma helpottuu kummasti. Joukkuepeliä nääs, sanoisi tampesterilainen.

Mikä se voitto sitten oli? Kyllä kun viimepäivien urheiluotsikoita on seuraillut, niin jotenkin tuntuu, että maailmalla on menty urheilunsaralla päin prinkkalaa. Lätkän tappelut, hiihdon douppaukset, formuloiden kymmenien miljoonien sopimusuutiset jne. Lentopallosaleilla ollaan vielä ihan oikeasti, posket hehkuen ja silmät innosta palaen, urheilun perusajatuksessa. Liikkuminen on riemullista, vastustajaa kohdellaan kunnioittavati, tuuletetaan voitettua pistettä ja unohdetaan nopeasti tappion kirpaisut. Tämmöistä meikäläinen ainakin haluaa nähdä. Vai olenko ainoa? En usko.