Jaken jorinat

Kausi 10-11 on paketissa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Poweria vaille. Sarjakausi on kuitenkin klaarattu, kun A-poikienkin mestaruus saatiin ratkottua. Mutta kun ensimmäistä yhteistä vuotta on  vietetty, niin lähdetään kelaamaan kautta viime keväästä.

Tuolloin oli ajatusta ja yritystä saada virtolaiset lentopallot samaan koriin. Eli meikä sanoi, että hei Ari, ota nää mun seuranpyörityshommat itsellesi. Ei ollut ehkä ihan mast markkinointipuhe. Ei ollut. Tuolloin vain tuli tunne, että ei enää jaksa. Onneksi Leila M. ei jättänyt asiaa sikseen, vaan sai Ari Jiin suostumaan siihen, että LentisVirrat kuopattiin ja koko tyttölauma liittyi Veikkoihin. Hyvä niin. Ainakin kun omasta näkövinkkelistä asiaa tutkailen.

Treenailuakin harrastettiin keväästä lähtien, ainakin A-poikien  ja miesten kohdalla. Muualla oli hieman hiljaisempaa, vaikka pientä ajatusta oli keväällä A-tyttöjenkin kohdalla. Vaan ei ollut poltetta hikoilla kesätreeneissä tyttösillä. Ei ollut.

Syksy toi tullessaan miesten 2-sarjan, A-poikien SM-sarjan, tyttöjen alkusarjat Aasta Deehen sekä naisten 2-sarjan. Ja ei saa unohtaa Juhanin pestiä OrPon liigavalkkuna, pesti toi tullessaan Cupin ja liigan hopeat.

Miesten taival kakkosen Pirkanmaan lohkossa oli kivinen. Kokeneet pelimiehet Tampereelta ja Hämeenlinnasta sekä Vammalan liigajoukkueen penkkimiehet pitivät voittosarakkeen nollassa syksyn ajan. Kevätpuolella peli alkoi näyttää ihan oikealta lentopallolta ja sen myötä voittojakin alkoi kasaantua laariin. Lopputuloksena alemman jatkosarjan kakkostila.

A-poikien tekeminen riitti rankingin kakkostilaan, poolikierrosten jälkeen. Sittenpä, juuri ennen loppukahinoita, Harrin jalkaterä teki tenän. Saman tempun teki Anssin umpisuoli. Erinomaisesti edennyt poikien kausi hiipui  näihin sairastumisiin ja tuloksena oli jääminen lopputurnauksen jumboksi. Harmittaa poikien puolesta, sillä olihan matkalla kaatunut myös mestaruuden ottanut Mutala. Tästä olisi kuitenkin hyvä jatkaa, esim. Juhani Viidan johdolla. Sasa kävi voittamassa alueiden SM:n Lounaisen alueen joukkueessa.

Naisten 2-sarja oli fiasko, sillä valkulla oli motivaatio hukassa. Tekohengitys puolin että toisin ei oikein onnistunut ja sarja haudattiin joululta. Samoin hautautui A-tyttöjen eteneminen SM-sarjan karsinnoissa joulukuun puolivälissä.

B-, C- ja D-tytöt pelasivat supersarjaa. Parhaiten pärjäsivät C-tytöt, jotka ottivat kotisalissa Superin lopputurtnauksessa kuudennen tilan.

A. Juvakka temmelsi alle kymppivuotiaiden poikien kanssa syksystä kevääseen.  jake aloitti 10-12 vuotiaiden poikien harjoitukset huhtikuun lopulla ja kas, ryhmään kertyi toistakymmentä poikaa.

Kevään piristyksiä olivat Jouni Parkkalin Minimaajoukkueryhmän leireily Marttisessa ja Liikuntahallissa, sekä Sara Vaalin ja Selma Salinin valinta alueen tehoryhmään.

Takana on siis historian ensimmäinen yhden seuran kausi, virtolaisen lentiksen yli kuusikymmenvuotisessa historiassa. Eikä todellakaan viimeinen.

Parin viikon kuluttua julkistetaan yksi juttu, yllättäen lentikseen liittyvä. Sitä odotellessa, hyvää alkavaa kesää kaikille Teille.

Miesjoukkue/A-pojat lähtivät kohtuullisen hyvän kesäharjoittelun jäljiltä taistelemaan pinnoista ex, että farmin kautta nykyisiäkin liiga-ja 1-sarjapelureita vilisevään Pirkanmaan 2-sarjalohkoon. Hyviä erätaistoja porukka kävi pitkin syksyä, mutta lopullista voittoa ei saatu aikaiseksi. Tai kyllä sittenkin, sillä A-pojat pistivät palloa soikeaksi Vammalassa ja ensimmäisen varsinaisen poolikierroksen jälkeen Jani, Harri, Anssi, Aksu, Teemut, Olli, Sasa ja Karl ovat kärkipoolissa, eli neljän parhaan A-poikajoukkueen joukossa. Reenailu potkii pikkuhiljaa eteenpäin.

Naisjoukkue/A-tytöt ovat suorittaneet täysin päinvasataisen operaation. A-tyttöjen SM-sarjapaikkaa ei saavutettu ja 2-sarjaa on rämmitty ties minkälaisilla kokoonpanoilla. Syy on selkeästi valmennuksessa, joten jake antoi itselleen potkut. Näinollen N2 on pistetty tältä kaudelta jäihin. Samalla kun jake potkaisi itsensä pellolle, monen toive kaverin häipymisestä huitsinnevadaan toteutui.

Nuorempien tyttöjen ryhmissä on porukkaa varsin mukavasti. Ryhmät ovat sen kokoisia, että niissä voisi olla jopa tulevaisuutta. C-tytöt ovat harrastuksensa siinäkohdin, että pikkukiva harkkailu alkaa olla takana ja edessä häämöttää hieman totisempi toiminta kesäharjoitteluineen. Siis jos ryhmä haluaa edetä alueen sarjoista valtakunnan sarjoihin ensi kaudella. Sitten salilla viihtyy myös muutama ysikutonen, joista saattaa kehittyä ihan pelinaisia.

D-ikäiset aloittavat sarjatoiminnan tammikuulla. Tuossa ryhmässä on syyskauden kolmas isosti positiivinen juttu, eli Antilan Eeva on lähtenyt vetojuhdan tehtäviin. Tämä jos mikä on erittäin positiivinen keissi. A-pojathan on se toinen ja Valkku-Ville se ensimmäinen. Näin sen näen.
Eikä saa unohtaa pallokoulun touhua. A. Juvakka pistää pikkuväkeä punaposkisiksi. Tämä taitaa olla kuitenkin ihan se ykkösjuttu. Ainakin tulevaisuuden kannalta.

Mitä on sitten odotettavissa kevätkaudesta ?

Tavoitteita piisaa varmasti lähes joka rintamalla. A-pojat hakee paikkaa SM-finaaliturnaukseen. M2 metsästää voittoja alemmassa jatkosarjassa. C-tyttöjen täytyy opetella ison kentän metkuja, eikä oikean peliformaatin oppiminen olisi ollenkaan huono juttu. D-ikäiset opettelevat pelaamaan. Ja pikku lisäpotku ysikaseille. Keväällä Eerikkilän Urheiluopistolla valitaan Lounaisen alueen aluejoukkueisiin pelaajia. Muutamalla ysikasilla voisi olla mahkuja valintaleirille. Tämmöistä kevätpuolella. Ja sitten tietenkin Lahden Poweri!

Joukkue on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Psykologisesti todella omituinen eliö. Naisjoukkue vielä monimutkaisempi, kuin miesjoukkue. Monet valkut sanovat etteivät ikinä ottaisi, eivätkä ota, naisjoukkuetta vedettäväkseen. Kivireen vetämistä on se. Voi ollakin, mutta silloin kun naisjoukkue toimii hyvin, niin se tosiaan toimii. Sellaisessakin olen saanut olla osallisena.

Pikku keskustelua on vireillä vieraskirjan sivuilla asenteesta, minun kuin muutaman muunkin. Oma asenne on ihan oikeasti ollut hukassa, oikeastaan siitä saakka, kun huomasin ettei ryhmä halua tehdä duunia kesällä. Kesä on kuitenkin se aika jolloin lentopallourheilijan täytyy tehdä pohjaa kilpailukautta varten. Muuten käy kuten vieraskirjassa, aivan oikein sanotaan, pidetään yllä sitä mitä sattuu lentopalloilijalla matkassa olemaan.

Sitä on tullut lampsittua pallon perässä vuodesta 1972 saakka, jollain tavalla. Motiivina on ollut se, että urheilu on hauskaa. Ja varsinkin lentopallo. Vuosien saatossa on ollut monenmoista keissiä lajin parissa. On saanut seurata ja olla joukon jatkona -70 luvun virtolaisen lentiksen nosteessa. On pistetty palloa soikeaksi miesjoukkueiden kanssa -80 luvulla. On tahkottu piitsirintamalla -90 luvulla. On käyty tyttöjoukkueen kanssa SM-lopputurnauksessa. On saanut olla mukana organisaatiossa, joka päättyi A-poikien Suomenmestaruuteen. On tullut lopetettua VirtUn lentopallotoiminta. On yritetty luoda pitkäjänteistä tyttö-ja naislentopallokulttuuria Virroille. On saatu yhdistettyä lentisvomat yhden seuran alaisuuteen. On tullut käpisteltyä lähes kaksikymmentä poveria. On tullut suoritettua HVT. On aika monta turnaustapahtumaa takana. On onnistunut saamaan pahennusta aikaiseksi. On tullut aika.

Nyt vain tuntuu, että jaksaminen on tullut täyteen. Ei ole asennetta, motiivia eikä tarvetta hakata päätä seinään. Olen omat jälkeläiseni maailmaan saattanut, ihan kunnialla. Onko pakko enää muiden lapsosia sinne saatella. On tullut eläkeikä. Siirtyminen katsomoon. Nauttimaan hienosta urheilulajista katsomon puolelle. Ilman kummempia motiiveja tai asenteita.

Mutta ei ihan vielä, sillä A-tyttöjen SM-karsintaturnaus kotisalissa lähestyy ja yritän tehdä sen mitä tässäkohden on tehtävissä. Eilinen treeni oli pikkuisen esimakua siitä mitä tuleman pitää, seuraavien viikkojen aikana. Periksi ei saa, eikä voi antaa. Vielä ei ole ihan tuo yllä oleva aika, se on sitten kun A-tyttöjen tie on tältä kaudelta käyty loppuun. Toivottavasti huhtikuussa. Kiivasrytmistä pikkujouluaikaa kaikille Teille.

Oikeilla lentopallojoukkueilla on kesäharjoittelu takana ja kuusikkoja viritellään harjoitupelien avulla iskuun. Virroillakin on tällainen oikea lentopallojoukkue. Miesten (keski-ikä alle 19 vee) yhdentoista pelaajan katras on painanut tukka putkella pitkin tantereita koko kuuman kesän. Ja kohtuullisen kovaa. Harjoittelu alkaa vääjäämättä kantaa hedelmää, jos ei heti, niin kohta. Ainakin lajiharjoituksissa alkaa nuorten jannujen iskulyöntisuorituksista kuulua lupauksia herättäviä ääniä. Ihan kuin pallua jopa lyötäisiin. No, tuohan on vain yksi lentiksen juttu tuo lyäntitouhu, mutta aika tärkeä.

Joukkueita viritellään siis kohti sarjakautta, joka alkaa jo vajaan kahden viikon kuluttua. Varaslähdön ottavat perinteiseen tapaan A-ikäiset, jotka nahistelevat aluemestaruuksista ensi lauantaina. Tytöt Tampereella ja pojat Koskella.

Virtolaisten sarjatasot aikuispuolella ovat M2 ja N2. A-pojat & A-tytöt osallistuvat SM-sarjaan, sekä tyttöjunnujoukkueet omiin alueen alkusarjoihin. Pikkutytöt ja pojat pallokouluilevat A. Juvakan johdolla kahtena eri ryhmänä. Muutakin jännäämisen aihetta meillä virtolaislentiksen ystävillä on, kuin omat sarjapelaamisemme. Sitä muuta on tietenkin Juhanin taistelu naisten Mestaruusliigan prenikoista OrPon päävalmentajana. Ja ei sovi unohtaa myöskään Antilan Jaskaa, Muuramen riveissä. Kuopion syysturnauksessa Jaska pisti pallua latuun ihan napakasti.

Nuo kotoiset kakkossarjapelit matsataan sitten aina sunnuntaisin Liikuntahallin vielä hieman liukkaalla parketilla ja peräkkäisinä otteluina. Naiset klo 13 ja miehet klo 16. Tästä se sitten taas alkaa, pallontappo.

Pari juttua vielä. Ensi perjantaina miesjoukkue käy Mäntässä, viimeisessä harjoituspelissä ennen 3.10. tapahtuvaa sarja-avausta. Toinen on tuo pallu. Oulun suunnalla käyttävät tuollaista sanaa pelivälineestämme. Miksi sitten minäkin? No ihan kunnioituksesta Oulun kahta miesten Mestaruusligajoukkuetta kohtaan. On meinaten kova juttu, että Kärppäkaupungissa on kaksi liigajoukkuetta lentopalloilussa. Eikö?

Kotisivut, joita nyt töllötät ovat virtolaisen lentiksen väylä muuhun maailmaan. Muitakin väyliä toki on: Henkilökohtaiset suhteet sinne sun tänne, ottelu- ja turnaustapahtumat sekä SSS-lehti. Nämä sivut ovat, olettaisin, joustavin tapa saada tietoa virtolaisesta lentopallotoiminnasta. Ja sana on ollut ihan vapaa vieraskirjan sivuilla. Ei ole sensuuri iskenyt. Ei ole.

Sivujen “status” on epävirallinen, sillä kummallakaan meneellä kaudella sarjoissa pelanneella lentisseurallamme ei ole sivujen kanssa mitään tekemistä. Domainin omistaa jake ja sivustoista aiheutuvat kulut kohdistuvat kyseiseen heeboon ihan henk. koht.

Yllä oleva alustus siksi, että seuraavilta riveillä saattaa löytyä kirjaimia sellaisessa järjestyksessä, jotka aiheuttavat myrskyn…pienessä kupissa kahvia tai teetä.

Ihan ensiksi puutuisin käpykylämme hallinon tasapuolisuuteen. Jollekin seuralle työnnetään silppukopallinen rahaa kiinteistöpisneksen suorittamiseen. Samaan aikaan toisille suunnitellaan lisää kuluja salimaksujen muodossa. Sitä en osaa sanoa ovatko asiat rinnastettavissa toisiinsa, mutta ainakin samaa valuuttaa ymmärtääkseni käsitellään. Toisessa on etumerkkinä vain plussa ja toisessa tapauksessa miinus. Ihan kannustavaa meininkiä lentiksen talkootyön suuntaan. Ja lentiksen nuorisotyön. Tulossa on siis tuhansien eurojen keissi käpykylän hallinnon kanssa.

Kesäharjoittelukaudelta ei ilmeisesti vielä maksuja mene. Niin, ja oletettavasti niiltä kuukausilta, kun halli on suljettuna ei varmaankaan todennäköisesti ehkä mene. Ja pururadalla saa ilmeisesti vielä reenailla ilman katumaksuja. Tai mistä tuon tietää. Sakotetaanhan nykyisin jo hälytystehtävässä olevaa ambulanssiakin, joka on joutunut pysäköimään sääntöjen vastaisesti, potilasta hakiessaan. Hellurei ja hellät tunteet. Voihan nykymeno.

Lentopallotyötä on Virroilla tehty ilman salimaksuja Liikuntahallin valmistumisesta saakka. Ilmaisuus on kohdistunut käpykylämme rekisteröityihin urheiluseuroihin. Ihan ookoo juttu, sillä itse ainakin olen ajatellut tekevinäni talkootyötä käpykylän nuorten liikuntaharrastuksen edistämiseksi. Käpykylällä kun ei taida olla ainuttakaan liikunnanohjaajaa palkkalistoilla. Ihan heti heittäisin hanskat tiskiin, jos ei olisi niin loistavaa tyttö/naisjengiä rääkättäväksi osunut. Nyt on sitten mietinnässä kuinka jatkossa. Ja kyllä jatkoa tulee, rääkin että pelaamisen muodossa.

Tästä päästääkin mukavasti valmennuksen puolelle. Virtolainen lentopallovalmennus on tuottanut vuosien saatossa todella kovia pelihenkilöitä. Ja palloa on pelattu yläsarjatasolla vuosikymmeniä. Juuri nyt sarjataso on miesten puolella hieman alamaissa, mutta valmennuksen taso on edelleen sellainen kuin pitääkin. Ja kun tekemisen taso ja asenne salilla pysyy, niin niitä kovia pelihenkilöitä ja joukkueita syntyy. Niitä pelihenkilöitä ei synny autossa istuen ja matkaten treenailemaan sinne sun tänne. Eikä joukkueita. Minä olen niin vanhanaikainen, että uskon pelaajan kehittyvän parhaiten omassa joukkueessa, omassa salissa, kovaa treenaten. Jos kerran on joukkue missä pelata, paikka missä harjoitella, sekä hyvä valmentaja ynnä taustat kunnossa. Nyt sitten joku voipi heittää, että entäs talven matkailut Vilppula-Mäntästä Virroille, B-poikien osalta. Matkailivat kyllä, mutta taisi olla ainoa mahdollisuus poikajoukon kehittyä. Eli tuossa B-.poikien jutussa toteutuivat nuo kehityksen mahdollistavat laatutekijät: Joukkue, valmentaja, taustat. Ja kyllähän porukka kehittyikin. Vuodessa alueen ynnämuista, ikäluokan valioporukaksi valtakunnallisesti.

Kaiken jorinan takana on se, että vain me, tässä ja nyt, pystymme viemään virtolaista lentistä eteenpäin. Ei sitä eteenpäinviemistä tee kukaan muu. Hajoittaminen kyllä onnistuu helposti. Muutamalla puhelulla. Eikun uutta sarjakautta kohti yhtenä suurena Virtolaisena lentisperheenä. Meillä on kunniakkaat perinteet puolustettavana. Ja huomatkaa, myös vastuu perinteiden vaalimisesta. Minä en ainakaan halua olla se tyyppi, joka katkaisee vuosikymmeniä jatkuneen pelaamisen perinteen. Haluatko sinä? Nyt on tuhannen euron paikka laittaa asiat kondikseen tulevaksi kaudeksi.