Jaken jorinat

Lähdetään liikkeelle kaikkein pienimmistä harrastajista. Pallokoululaiset saivat ainakin kokemusta omaavan henkilön ohjausta, kun A. Juvakka pisti reilun kymmenen lapsen posket helakan punaisiksi ihan oikealla liikunnalla. Ja hauskaa näytti olevan. Hienoa oli ja on, että A- ja B-poikia oli Arin apupoikina.

Nuorimpien tyttöjen ohjailusta vastasivat syksyn aikana Liisa Huhtama ja Timo Salin. Näihin treeneihin on osallistunut viitisentoista innokasta. Ja kun olen hieman kurkkinut kuinka porukka edistyy, niin.. Kyllä edistyy. Edistyy niin mukavasti, että pari uutta joukkuetta on ilmoitettu tammikuussa alkaviin tiikerisarjoihin.

Vanhempien D-tyttöjen, Ärrien ja Purrien otteet ovat olleet vahvoja AM-alkusarjassa. Molemmat joukkueet taistelivat paikan tammikuussa alkavaan varsinaiseen Aluemestaruussarjaan. Se on hienoa se. Vastuuvalmentajina ovat hääränneet Leila Mäempää ja Aija Kangasluoma.

C-poikien kanssa on syksyistä salitaivalta taittanut Kanervan Jari. Poikien tähtäimessä on Seinäjoen Power Cup, kuten tietysti monella muullakin ryhmällä. Onhan tuo mahtava lentistapahtuma naapurikaupungissa.

C-tytöt ovat osallistuneet Tsemppisarjaan. Porukkaa on käynyt harjoituksissa enimmillään kaksitoista, siis mukava määrä. Kun otsikko on, että mitä saatiin aikaiseksi, niin tähän kohtaan voisi myös kirjata ensimmäisen ongelmanpoikasen. Nimittäin yhdellä ihmisellä on vain yhdet jäljet. Ja tuo lause tarkoittaa juurikin sitä, että minulta loppui marraskuun lopulla aika. Jos joku keksii mistä aikaa saa lisää, niin ilmoittakoon minulle. Tai sitten ilmoittautukoon esim. Liiton aloittavan ohjaajan koulutukseen tai tekniikkakouluun. Siis ihan tosi. Vetäjiä tarvitaan, jos haluatte, että harastus jatkuu.

B-tytöt pelasivat AM-alkusarjan ihan kelvollisesti ja AM-finaalipaikkakin olisi ollut aivan mahdollinen. Sitten saatiin seuraksi possutauti, pikkuisen päällekkäisyyksiä ja tästä projektista oli luovuttava. Harmittaa, eikun suututtaa tämä episodi.

B-pojat paukuttivat Lounaisen alueen mestaruuden marraskuussa Ylä-Pirkanmaalle, kuten Juhani aivan oikein asian ilmaisee. Lahjakkaita poikia on saatu koottua Ähtärin, Mänttä-Vilppulan ja Virtain alueelta hyvän junnuvalkun alaisuuteen. SM-sarjakin on avattu ja siinä turnauksessa tuli pienoinen kauneusvirhe hyvään syksyyn. A-pooli oli parin pisteen päässä. Samaisten parin pinnan päässä oli sitten myös C-pooli, johon joukkue sitten lipsahtikin. No, tammikuussa takaisin B-pooliin.

A-tytöt käväisivät vain Euran AM-turnauksessa. Siellä tiukkojen vaiheiden jälkeen jatkopaikka meni pikkupisteiden laskemisen jälkeen OrPolle.

A-pojat nappasivat myös Aluemestaruuden LH:n turnauksessa. SM-tasonmittaus oli myös kotona. SM-sarjan lähtöpaikka on C-poolissa. Sarjan avauskierros on ensi lauantaian 19.12. Joensuussa.

Naisten 2-sarjaa on pelattu kahdeksan ottelun verran, eli alkusarja valmiiksi. Ylempään jatkosarjaan pääsy oli todella lähellä, yhden pisteen päässä. Tuon pisteen tekoa päästiin vielä hyvästä passista yrittämään, mutta ei vain lykästänyt.

Miesten 3-sarja eteni todella ailahtelevaan tyyliin. Kotona vaikeata, vieraissa hieman helpompaa. Toimituksen hemmo oli aivan varma, että joukkue menee yläjatkoon. Niin varma, että löi asiasta jopa vetoa passari Janos Makosin kanssa. Tappio tuli tuossa vedossa. Fyffeä kasaillaan kokoon näillä näppäimillä, kiikutettavaksi Janosin residenssiin.

Paljon on pelattu, paljon on kehitytty ja paljon on vielä asioita opittavana lentiksen jalossa taidossa. Mutta kun ahkeroi salilla, niin varmasti kehittyy, kunhan muistaa myös levätä välillä. Hyvää Joulun aikaa ja rapsakkaa Uuutta Vuotta.

Virtolainen lentisevoluutio on muutamassa vuosikymmenessä harpannut askeleen eteenpäin. Askel ei välttämättä ole kovin iso, mutta kuitenkin merkittävä. Vuonna x, siis joskus ennen sotia tapahtui seuraavanlainen episodi näitten releiden kanssa. Eräs varsin kova virtolainen pelimies oli nakannut pelikassinsa ja sisältönä olleet hiestä märät pelireleet auton tavaratilaan reenien jälkeen ja muiden tuhinoiden painaessa päälle, oli unohtanut kapsäkkinsä sille tielle. Seuraava tapaaminen kassin ja kassin sisällön kanssa oli jossain Tamperelaisen salin pukukopissa. Talvipakkanen kun oli, niin releet olivat kovasti kuutiomaisessa muodossa. Onneksi kopin patterit olivat senverran läpöisenä, että kuutio muutui päälepantavaan muotoon. Lämpöiset nuo releet eivät varmaankaan olleet. Luulisin eteenpäin menon tapahtuneen juuri tässä relejutussa ja voittoja tulee siis kylmillä ja lämpöisillä releillä.

Saunailta on suomalainen vastine ruattalaisten lite möte juttuun. Ruttalaisethan tuppaavat tekemään asiasta kuin asiasta jonkinsortin palaverin tai marttakerhotilaisuuden. Suomalainen joukkue pitää palaverinsa harvakseltaan, mutta sitäkin tehokkaamin. Ja sinne on kiire. Virtolaisjoukkueen Lamminpään sessio ei vaikuttanut tämän päivän peliin, mutta se vaikutti siihen sessiota edeltävään peliin. Eli ajatus oli jo karannut sviitin leppoisaan ilmapiiriin, eikä Mestopelistä voinut näinollen tulla mitään.

Kehumisen kautta kun mennään, niin silloin ollaan naisjoukkueen matkassa. Suomalainen miesjoukkue ei porkkanoita tarvitse. Keppiä ja aurinkokuningas Tammisen rinsiippejä vain. Näin on näreet.

Voimaa antava ihmevalmiste voisi olla aivan hyvä vaihtoehto. Kun puhutaan ihmeaineesta täytyy mennä aikaan ennen ABC, NESTE ja TEBOIL liikenneasemia. Ja aikaan jolloin keppana oli valtio-omisteisen liikeketjun turvallisella hyllyllä.
Tuolloin, kauan, kauan sitten teiden varsilla oli pienimuotoisempia palvelupisteitä, joita sanottiin huoltoasemiksi. Näissä mestoissa tarjottiin huoltopalveluita sekä autoille että ihmisille. Baarinpuolella tarjoiltiin kahvia, limsaa ja pilsneriä. Tuo pilsneri, kotikaljaan verrattava liemi, oli ihmeaine. Kun porukka pitkään lipitti tuota pilsneriä, niin tapahtui kummia. Pulina voimistui, alettiin ottamaan miehestä mittaa jne. Kumma liemi.

Risukasaan kun oikein kovasti porottaa, niin ei tapahdu kuin kuivumista ja kuihtumista. Ei hyvä vaihtoehto.

ABC:n kahvi on hyvä vaihtoehto voittoisaa ottelua varten. Kahvi/teekupposen hinta siinä mestassa on sitä luokkaa, että ei voi tulla kuin sopivasti ärsytetyksi peliä varten. Täältä tähän.

Vielä on toivoa. Pienoisia liekinpoikasia lepattelee pitkin suomenniemeä. Täällä meidän alueellamme hieman voimakkaammin. Eli mitä lieskoja tarkoitan? Otsikkona on jälleen omituinen sarja hieroklyyffejä. Otsikon merkinnät tarkoittavat B-poikien joukkuemääriä The Liiton sarjoissa. Lounaan alueella on syksn aikana matsannut 13 joukkuetta. Otsikon luku 26 tarkoittaa sitten koko muun Suomen joukkuemäärää.

Totinen tosi on, että vähän on porukoita. Tosin on sitten niinkin, että missä näitä B-ikäisten joukkueita on kasassa, niin niissä paikoissa pyritään kohtuu laadukkaaseen toimintaan. B-poikameininkiä hieman tutkailin siksi, että ensi lauantai on B-poikien juhlapäivä aluefinaalien muodossa. Tuo samainen päivä on myös päivä jolloin vuosi on jälleen vanhaa vanhentanut.

B-poikien finaalipäivästä tulee mielenkiintoinen lentistapahtuma, varsinkin kun sarjaohjelma on laadittu siten, että taistelua pisteistä ei kannata ihan heti lopettaa. Puolivälierävaiheessa jatkoon menee myös tappion sattuessa kohdalle, toki vain yksi. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että kolmesta tappion kärsineestä puolivälieräjoukkueesta parhaiten menestynyt luuserijoukkue jatkaa välieriin. Siksi kannattaa tapella joka pallosta.

Yleisöä saa tungeksia katsomotiloihin runsaasti, sillä näkemistä riittä. B-pojat pelaavat jo ihan lentopalloilun näköita peliä. Mukavaa lauantaipäivää kaikille Teille.

Syyskauden härkäviikot ovat edessä. Pelejä näyttäisi olevan joukkueella jos toisella, siellä sun täällä. Miesjoukkue aloittaa tuplapelailun, vaikkakin matsit osuvat kahden eri kuukauden sisään, tuplapelit silti. Naisjoukkue käy nuukuuspitäjä Laihialla. Seuraava viikonvaihde onkin pelejä pullollaan. Yhteensä 30 Liikuntahallissa ja yksi vielä kaupanpäälle Tampereella. Liikuntahallin pelisessioissa riittää istumalihaksilla työsarkaa.

Vieraskirjassa otettiin kantaa kannustamiseen. Kannustaminen ja joukkueiden tukeminen näkyvällä mukanaolemisella ottelutapahtumissa olisi niin maan perusteellisen tärkeä asia. Se olisi sitä lentiksen fanikulttuuria, joka on päässyt hissuksiin hiipumaan. Ymmärrän kyllä, että vuosituhannen alkuvuodet olivat hurjaa virtolaisen lentiksen menetyskautta. Mestaruuksineen ja yläsarjapelaamisineen. Siinä puumissa porukoiden oli mukava olla mukana. Ja kyllähän katsojia olikin. A-poikien finaalia 2005 seurasi liikkarilla lähes 400 henkeä. Eli kun pärjätään, niin sitten vaivaudutaan katsomoon.
Muistot ja perinteet ovat mukavia ja tärkeitä asioita. Muistot ja perinteet eivät kuitenkaan tee niitä uusia menestyviä joukkueita. Pitää harjoitella ja harjoitella. Rakentaa uusia joukkueita antaumuksella. Näissä joukkueiden rakennusvaiheen peleissäkin toivoisi yleisön olevan mukana.

Seuraava tällainen mukanaolon paikka on tulevana lauantaina, kun miesten 3-sarjajoukkue iskee Pirkkalan Virin kimppuun. Katsomoon sata henkeä ja sitä rataa, siitä on hyvä aloittaa. Meillä on erittäin kehityskelpoinen miesjoukkue, joka ansaitsee kotiyleisön tuen.
Miesten matsissa voisi harjoitella seuraavan lauantain tapahtumia varten. Silloin B-pojat antavat näyttöjä kotiyleisölle, saattavat olla jopa mitallivauhdissa. Sitten sunnuntaina D-tytöt ja naiset valtaavat areenan, kyllä näitä kannataa lähteä katsomaan ja kannuistamaan. Ihan vaikka pallo punaisena.

Vuorovaikutteiseen osioon on tullut viitisenkymmentä mielipiteen julkituontia A-poikien touhuista. H-hetki on huomenissa ja on aika hieman analyseerata kyselyn tuloksia. Kaikki kyselyssä mukana olleet kategoriat ovat saaneet ääniä ja analyseeraus aloitetaan vähiten pointseja saaneesta aihealueesta.

Jokin muu meriiti on mielenkiintoinen äänestysvaihtoehto. Joku uskalias sivujemme tiirailija oli ihastunut tähän mielipuoliseen vaihtoehtoon. Tämä sanahelinähän voi sisältää ihan mitä vain. Jännäkakalla istumista, tossunnauhoihin kompastelua, peräseinällä suksimista tai sitten mahdollisesti jopa upeita viistolyöntejä, tiiviitä torjuntoja, eläimellistä puolustuspelaamista.

Pari ääntä olivat saaneet kompavaihtoehto, poolipeleihin pääsy ja syöttöprosenti 10-20. Nythän on niin, että jos joukkueen syöttöprosentti jää 10-20 välille, olisi parempi vetää säkki päähän ja jäädä pelaamaan pleikkaria peräkamariin. The liiton tulisi hyllyttää tällainen joukkue. Ei erkkikään viitsi tuollaista pullamössösyöttötyöskentelyä seurata. Tavoitellaan syöttelyprossaksi kuuttakymmentä ja samalla runsaslukuisena katsomossa vellovalle yleisölle positiivisia katseluelämyksiä. Niin ja kaikki joukkueet pääsevät boolimaljojen kanssa pelaamaan. Jossain. Joskus. Saunaillassa ainakin?

Palautusjuomat ovat loppuneet neljältä äänestäjältä. Myöskin neljä äänestäjää uskoo kolmeen voittoon. Kuinka nämä vaihtoehdot korreloivat sitten toisiaan. Jos palautusjuomat loppuvat pahasti ennen turnauksen loppumista, saattaa ensimmäinenkin voitto olla lujassa. Jos sitten käy niin, että palautusjuomat käytetään vasta lauantai-iltana, pelien jälkeen, asia on kokonaan toinen. Palautusjuomista yleisellä tasolla puhuttaessa voidaan todeta, että suomalaisen joukkueurheilijan palautusjuoman käytön osaaminen on niin ja näin. Yleisin virhe on yritys liian nopeaan palautumiseen.
Lopputulema tässä keississä on, että kolmella voitolla turnauspäivä olisi onnistunut ja juomapuoli balansissa.

Yhtä pateria ja turnauksen jumbotilaa on äänestellyt seitsemän henkilöä. Nämä vaihtoehdot käyvät hyvin yksiin. Jos keskarit saavat aikaiseksi neljässä pelissä vain yhden ykköstempohyökkäyksen on turnauksen jumbotila aika lähellä. Tosin onhan niin, kuten Rojo eli Heikkisen Janne joskus totesi, että olipa pitkästyttävä Puolan liigapeli, kun viiteen erään tuli vain yksi passi. Ammattimies teki kuitenkin hommansa. Loikki ykköshyökkäyksiin sen kuin ehti. Oliko siitä sitten mitään hyötyä? Voitto taisi tulla, joten vastuksen torjunta oli varustettu puusilmillä. Tai onhan Rojo aika uhkaavan näköinen sälli. Melkein yhtä uhkaava kuin M. Salomaa.

Turnausvoittoon uskoo kahdeksan positiivisen elämänasenteen omaavaa. Tämä vaihtoehto miellyttää myös päätteen tällä poulella olevaa eniten. Kun on urheilusta kyse, niin aina ja jokapaikassa täytyy lähteä tvoittelemaan ykköstilaa. Muunlaisin ajatuksin varustellun henkilön olisi jälleen parempi jäädä kotiin harrastamaan sorminäppäryyden kehittelyä sillä iänikuisella pleikkarilla.

Kyselyn ylivoimaiseksi voittajaksi selviyttyi punainen kortti valkulle.
Punaisen kortin vilkkumista lauantaina tuskin nähdään. Kuitenkin ihan mukavaa pikku kuittailua valkun suuntaan pelaajilta. Uskoisin. Loistavaa turnauspäivää sekä omille että vieraiksi saapuville.