Otteluraportit, naisten edustusjoukkue

Suoraman koulun salissa käytiin, takkiin otettiin, mutta ei ilman taistelua antauduttu. Eka erä oli napakan syöttöpelin ansiosta lähes loppuun saakka hyvin hallinnassa. Niin vaan kokeneet pelinaiset nousivat pinna pinnalta rinnalle ja lopulta ohi.

Vaikka sali oli todella matala, niin vastaanotto pelitti ihan kohtuullisesti. Hyökkäyspäässä oli suurimmat ongelmat, ajoituksen kanssa. Puolustuspelaaminen oli himpun turhauttavaa, sillä hyvinkin suoritettu puolustuspelaaminen singautti pallon n. neljässä metrissä olleeseen laipioon. Tosin loppuakohden hihat pehmenivät vielä himpun ja jatkopallojakin saatiin aikaiseksi.

Missä sitten tuli ero voittajien ja tappion kärsineiden välille? Kymmenen pisteen ero tuli aivan taatusti niissä ihme lärpsylyönneissä, jotka putoilivat ihan minne sattuu. Kuitenkin säännöllisesti rajojen sisään. Taitoa on kait se sitten. Kokemuksen tuomaa.

Kauden viimeiseen taistoon lähdetään ensi sunnuntaina kotoisessa LH:ssa. Vastapuolelle saapuu Laihia Lujan vastaavan ikäinen ryhmä. Pikkuisen jäi kalavelkojen makselua kotiotteluun. Niitä yritämme hoidella parhaamme mukaan. Odottelisin kauden parata kotisuoritusta viikon kuluttua. Katsomaan ainakin kannattaa tulla, sillä tasaista vääntöä on odotettavissa.

Pitkäjärven salissa pelattiin. Kangasala oli järkännyt samaan kellonlyömään kaksi kakkossarja ottelua. Eli käytössä oli vain salin palanen. Pisteistä taputeltiin vaihteeksi vakiporukalla: Minna, Sonja, Satu, Reetta, Sanni, Sara ja Henna. Vaihtopassarioppilaaksi jäi Lilja. Liljan kohtaloksi tulikin saada ensimmäiset viskelypallot aikaiseksi. Pikkuisen taisi järkytyksenpoikasta olla ilmassa, mutta hyvinhän tuo meni. Siitä se ura urkenevi. Pallo kerrallaan.

Kotijoukkue oli napannut kolme ykkössarjalaista geimiin mukaan ja tuo kyllä näkyi. Vastaanotto ja syöttö olivat reilusti tanakammassa otteessa, kuin edellisessä pelissä. LP:n edustusjengistä mukana olivat Sailat Suo-ja Huhtiranta, sekä Kira Vikman.

Ensimmäinen erä oli sekavaa säpeltämistä, verkon molemmin puolin. Erävoitto karkasi omien syöttövirheisiin ja lipsuvaan vastaanottoon. Verkolla joukkueemme alkaa pärjätä aivan kunniallisesti. Torjuntoja muutama ja kun hyökkäilypaikka saatiin rakenneltua, niin pojohan siitä syntyi.

Toiseen erään saatiin huono alku ja alakynnessä oltiin koko erä. Erän loppupuoli olikin sitten uutta, kun Lilja sai ensikosketuksen passihommiin. Pari hyvää nelosen passia ja päälle napakat syötöt. Ei todellakaan huono alku passariuralle.

Kolmas erä oli päivän parasta palloa. Verkon molemmin puolin. Pelitossukin liikahti. Vo parani ja mukavia taistelupalloja nähtiin. Tasatahtia edettiin kahteenkymmeneen. Siitä kaksi todella hyvää palloa ja keulille 22-20. Erää ei luovutettu kaverille ilmaiseksi, mutta nämä LP:n reilut parikymppiset farmipelurit saivat hoidettua varmuudellaan erän kotijoukkueelle.

Kun sanotaan, että pelataan yhteen maaliin, niin pääkoppa reakoi siihen toteamalla toisen joukkueen olevan ylivoimainen. Näinhän se menee. Lentopallossa yleistys vain hieman ontuu. Ensinnäkin maaliverkko on maalin edessä. Maalirakennelmat ovat omituisia viivoja lattiassa, joista saa selvän vain asiaan vihkiytynyeet lentopalloiluhenkilöt. Ja hekin ovat yleensä erimielisiä oliko pallo maalissa vai ei. Varsinkin pelivälineen osuessa maalialueen laitamille. Tänään ei tuollaisia erimielisyyksiä tosin ollut. Poltsit mähjähtelivät senverta keskelle maalialuetta.

LV:n päivän pelistrategia kopsattiin miesjoukkueen vieraspelimeiningistä, pelaajamääriä myöten. Kuudella matkaan ja iloinen meno kentälle. Kuusikon muodostivat Passari-Minna, Yp-Sonja, Keskari-Satu, Hakkuri-Henna, Yp-Sanni ja Keskari-Sara.

Otteluilme oli todella iloinen, oikealla tavalla. Iloittiin joukkueen kesken hyvistä suorituksista, joita peliin mahtui runsaasti. Helppoja virheitä ei osunut peliin kuin aivan muutama. Kolme per erä. Noin.

Ekaan erään vastukselle luovutettiin kymmenen pojoa. Toiseen erään vastuksen valkku Larissa Khotyleva, ex liigapelaaja, hyppäsi kehiin. Auttoi kolmen pinnan verran. Kolmannessa keskittyminen herpaantui puolenerän ajaksi ja Larissa pääsi syöttelemään puolenkymmentä pistettä. Sitten selkeä skarppaus ja kolmas kotiin 25-18.

Syöttöpelistä on ihan pakko tehdä oma kappale, oli senverran hyvää tekemistä se. Ja pari ihmelentorataa myös nähtiin. Yleispelaajien hyppyleijailu loksahti kohdilleen. Oli pikkuisen painavaa tekemistä. Lähes toivottomia vastuksen nosteltaviksi. Mutta ne lentoradat. Keskareiden esittämiä. Molemmat hieman epäonnistuneita suorituksia. Ensimmäinen versio sai vauhtia taakseen kätösen osuttua hieman pallon alle. Näytti menevän kohtuu pitkän salin takaseinän kelloon. Mitä vielä, vauhti loppui noin neljän metrin korkeudessa lähellä takarajaa ja putosi kuin kivi kentän sisään. Siitä pallosta loppui energia kesken lennon. Totaalisesti. Ja toinen. Putosi verkon päälle, hypähti kerran verkkopaulalla ja vierähti verkkoa pitkin kaverin kenttään. Aika pahoja olivat nuo.

Uuttakin kokeiltiin. Vastaanottoa kahdella pelaajalla. Toimi todella hyvin. Seeprana kepinnokassa keikkui Rientolaikoni, yhden tolpan vislailija Jari Santala. Dumarilta saatiin kovasti kehuja reippaasta peliotteesta ja kolmannen erän hoitamisesta kunnialla. Siis kyllä nää tyypit on menneet eteenpäin. Sekä henkisesti, että fyysisesti. Ja ihan pelitaidoiltaankin. Ei vaan voi mitään.

Valmentajahenkilö voi pahimmillaan olla tyyppi, joka sekoittelee pakkaa niin, että ässät hukkuu kokonaan. Tai päätyy kaverin hihaan. Joskus jopa omaan. Päivän pelissä halusin kokeilla mitä tapahtuu, kun yypeet vaihtavat paikkoja. Tästä oli ylläriseuraus. Hymytön erä. Hyvennystä ei ollut seurauksena tästä. Ja erä meni. Jotain 22-25. P***a erä. Huono syöttö. Ja ajatus.

Toiseen erään yypeet palautettiin oikein päin ja hiljalleen hymykin palasi. Omituista on lentopallo, edelleen. Erän alku oli vielä himpun takkuista, mutta lähtihän se siitä sitten. Tokan puolivälissä, kun vastus otti aikalisän, pilkahti jo puolitoista hymyä. Ja hymyhän on tarttuva. Erän lopulla iloisia ilmeitä oli jo pitkin tannerta. Tuomaripalkkion keräystauolle lähdettiin tasurissa. Parempi syöttö, iloisempi mieli. Osapuilleen 25-20 päättyi tämä.

Kolmas periodi (Yle selostelija M. Hannulan käyttämä termi erästä?) alkoi lupsakasti. Useampia yksykkösiä ja jopa tyhjiltä höökimisiä. Ja vastapalloja. Kovasti peli parani kolmanteen. Meillä. Ja kas, ykköstempohyökkäyksiäkin nähtiin muutama. Onnistuneita. Ja jujuja. Minusta paras pojo on jujuttamalla tehty. Ällin kanssa. Ja Allin. Arvauksena 25-17.

Neljänteen ja viimeiseen erään, vaikka eihän sitä muut tienneet, lähdettiin jo ihan pelaamiseta tykästyen. Vastus ei vain tainnut tykkäillä. Torjuntoja. Ässäsyöttöjä. Jujuja. Iskulyöntejä. Ja Poweria. Pariinkymppiin taisi pohojanmaan flikat päästä.
Ei mikään huippupeli, mutta kuitenkin sellainen asiallinen perustaso on onnistuttu löytämään.

Ja poweriin mielellään tällä sakilla+vieraileva lädy, jos on tullakseen. Ja Lolja toiseksi viskelijäksi. Ei saa unohtaa tämmöistä keissiä. Sitten seurajohtokin tykkää. Ja Ameriikanrauta mukaan. Seinäjoen poliisi katselee kyllä muualle.

Kangasalalta saappui iloinen joukkio aikuisia naisia, Nummisen Kirsin johdolla, liikuntahallin rakoilevalle parketille. Ja tietenkin kahvikupposen kautta, pitäähän toki lämmitellä ennen peliä. Matsi alkoi mukavatasoisen naispalloilun tapaan. Puolustuspelaamista, hyökkäilyä, näyttäviä passeja. Pikiä palloralleja kaikkinensa. Nyt vain kävi niin, että kokemus kuritti nuoruutta äidin kädellä.

Ensimmäinen erä kulki tasatahtia reiluun viiteentoista, siitä LP sai ohjat käsiinsä ja vei loppuerää kovalla kokemuksen tuomalla asenteella. Sanoisin ja sanonkin, että erittäin hyvää koulutusta siitä, kuinka erät voitetaan.

Toinen erä oli jo 14-10 tyttäriemme hallinnassa, mutta ehkä meikän kovaääninen kommentti, siitä kuinka keskihyökkäys puolustetaan, lamaannutti porukkaa muutaman pisteen ajaksi. Ei ollut kuitenkaan huono erä. Ja kuten Kirsi pelin jälkeen totesi, että pientä paniikkia ehti ensimmäisessä ja toisessa erässä muodostua.

Kolmannessa usko loppui ja virheitä alkoi tulla hieman joka suunnalla, mutta minusta ihan aiheellisesti voi todeta, ettei päätä tarvitse pensaaseen pistää. Ensimmäinen erä oli varmaankin parasta palloa, mitä joukke on saanut aikaiseksi koskaan. Kehitys syksyn ensimmäisistä peleistä on ollut valtaisa, kuten tuomarina ollut Mutkalan Seppo asian, aivan oikein havainnoi.

Uutta matoa vaan koukkuun, sillä viikon kuluttua saapuu Kurikkalaiset vieraaksi. Tietenkin revanssi mielessä.