Osa 2: 1956-1960

Historiikin toisessa osassa pääsemme seuraamaan joukkueiden ensiaskelia rajantakaisten vastuksien kohtaamisessa, kiistattoman pitäjänmestarin syntyä, Suomen Lentopallokomitean perustamista, pontevia ensiaskelia kilpaurheilun maailmassa, sekä ensimmäistä sarjanousua.

Ihan aluksi kuitenkin poikkeamme helmikuuhun 1956 ja suuntana on Virtain Vaskivesi. Helmikuun 19. päivä oli ilonpäivä siinä Pouruntien alkunousun päällä olevassa maalaistalossa. Silloinhan ei tietenkään tiedetty että monen kiemuran kautta se oli myös virtolaisen lentopallon ilonpäivä. Sattumoisin tuo päivä on Juhani Viidan syntymäpäivä ja myöhemmissä historiikkipläjäyksissä törmäämme kyseiseen hemmoon useaan kertaan. Mutta nyt kohti uusia historiallisia virtolaisseikkailuja.

Kun lentis kerran tuotiin Kurjenkylään, niin myös lentiksen “kansainvälistyminen” tapahtui Kurjenkyläläisten toimesta. Kylän väki osallistui Nuorisoseuraliiton kesäjuhlille Etelä-Pohjanmaalla. Nästä kekkereistä irtosi hopeatiloja, miehille. Kurikka oli aina hivenen kovempi. Naisjoukkuetta ei näisä karkeloissa pysäyttänyt kukaan. Naisjoukkueella oli hallussaan Etelä-Pohjammaan lentopallohegemonia. Joukkueessa pelasivat: Pirkko Holma os. Niemi-Jaskari, Maija-Leena Hirvi os. Antila, Ulla Pajumäki, Helena Hirvi os. Kallio, Sinikka Jokinen, Seija Aho ja Eine Nihti os. Toivikko, Aune Huhtala, Pirkko Leppänen, Rauha Keskinen, Aila Peura. Nämä naiset olivat virtolaisen naislentopalloilun uranuurtajia ja nuorisoseuraturnaukset ensimmäisiä “kansainvälisiä” tapahtumia.

Yläkuvassa naisjoukkue pelimatkalla Vaskivedelle, kuva otettu Koronkylän stadionilla. Kuvassa vas. Aune Huhtala, Pirkko Leppänen, Pirkko Niemi-Jaskari, Rauha Keskinen, Eine Toivikko, Helena Hirvi ja Aila Peura. Alakuvassa miehet Kurkelan nuorisoseuran rappusilla. Takana vas. Asko Leppänen, Erkki Tapanainen, Ossi Hakala. Edessä vas. Erkki Pajumäki, Kalervo Keskinen ja Erkki Jokinen. Kuvat -50 luvun puolivälistä.

Veikot teki myös tunnusteluja rajojen ulkopuolelle. Ensimmäinen vastus löytyi Ruovedeltä.

Elokuun 13. 1957 Virtain edustusjoukkue, joka oli koottu Kurjenkylän ja Veikkojen miehistä, matkasi Alavudelle. Joukkueessa pelasivat Olli Joutsenjärvi, Kalervo Keskinen, Asko Leppänen, Jussi Nevala, Mauri Niemelä, Aarto Peltomäki, Hannu Sahi sekä Jytilä ja Korpi. 1-3 tappio napsahti siltä reissulta. Eräpisteet olivat (8-15,15-4,16-14,15-9). Olisiko helpo alku pistänyt porukan leijumaan. Tuomarina mukana ollut Virtain raittius- ja urheilusihteeri Lauri Yliaho kommentoi peliä lehdelle. “Melko korkeatasoinen ottelu ja oli kaunista katseltavaa”.

Kesällä -58 Kurjenkylässä vieraili Tamperelainen  Järvensivun Kisa. Kisa ei ollut ihan mikä tahansa joukkue, vaan kyseessä oli vuoden -58 Suomenmestariporukka. Tuon ajan menestysjengi voitti mestaruudet myös vuosina -59 ja -61, sekä SM-hopeaa -60. Maalikylän pojilla oli ihmttelynaihetta parin asian suhteen. Ensinnäkin pelipaikka, joka oli keskellä korpea ja sitten se yleisö. Keskellä korpea velloi aivan hillittömästi kotijoukkuetta kannustanut yleisömeri. Metelin tuotamiseen ei riittänyt pelkät äänijänteet ja kätöset. Porukoilla oli matkassa käsiin sidotut laudanpätkät, joita hakattiin villisti yhteen. Kisa nappasi matsista kuitenin voiton. Yleisön joukossa olivat myös Kurjenkylän pitkät veljekset Matti ja Mauri Tuomola, tutkailemassa  lentiksen kotimaisia hienouksia.

Ensimmäiset kaikkien seurojen väliset pitäjänmestaruuskilpailut järjestettiin 1956. Kunnan lahjoittamasta kiertopalkinnosta pelattiin ja niinhän siinä kävi, ettei Kurjenkyläläisiä muut saaneet kuriin. Veikot toinen, Koro kolmas. Itse sen aikaisesta pelistä muutama sana: Peli oli pitkään siistiä sormilyöntipeliä, kunnes yllätys yllätys, vaskivetiset toivat markkinoille iskulyönnin. Iskulyönneillä Vaskivesi horjutti Kurjenkylän aseman yhden vuoden ajaksi.

Seuraavina vuosina marssijärjestys palautui ennalleen ja 1958 Kurjenkylä vei kolme mestaruutta Killinkosken kisoissa, naisten sekä miesten. Kolmas mestaruus tuli pokkaamalla, sillä muilla ei ollut alle 17-vuotisten joukkuetta laittaa tuleen. Killin kisat olivat myös yleisömenestys. Turnausta seurasi yli kaksisataa katsojaa.

Yläkuvassa miesten joukkue Killinkoskella -58. Ylärivi vas.: Kalervo Keskinen, Asko Leppänen, Asseri Jaskari. Alarivi vas. Raimo Koivula, Ossi Hakala, Raimo Antila. Alakuvassa Virtain ensimmäinen poikien juniorijoukkue, alle 17v, kuvattuna myöskin Killinkoskella. Vasemmalta: Jorma Koivunen, Arto Leppänen, Helge Toivikko, Tauno Nurminen, Erkki Keskinen, Raimo Antila.

Junnutyö ei alkanutkaan -70 luvulla, kuten olen luullut, vaan -50 luvun Kurjenkylässä.

Isossa maailmassa tapahtui lentopallon osalta myös koko ajan. 1956 perustettiin Suomen Lentopallokomitea, joka hyväksyttiin Kansainvälisen Lentopalloliiton jäseneksi 1957. 1959 järjestö sai nykyisen nimensä, Suomen Lentopalloliitto.

Vuosikymmen päättyi virtolaisen lentopallon kannalta iloisissa tunnelmissa. Kurjenkylän Kunto osallistui pääseuran Virtain Urheilijoiden nimellä kesän -59 perussarjaan. Voitti sen puhtaalla pelillä ja matkasi syyskuusa Leppävirralle maakuntasarjakarsintoihin. Karsintojen vastukset olivat Sorsakosken Pallo-49 ja Mikkelin Palloilijat. Näistä peleistä napsahti 3-1 ja 3-2 voitot. Näin maakuntasarjapaikka oli selviö. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että seuraava sarjaporras oli silloisessa sarjajärjestelmässä mestaruussarja. Nousijajoukkueen pelaajat olivat Heimo Nojonen, Olli Joutsenjärvi, Jussi Nevala, Kalervo Keskinen, Mauri Niemelä ja Asko Leppänen.

Yläkuvassa Kurjenkylän naisjoukkue Kuortaneella -50 luvun lopulla. Pelaajat vas. Ulla Pajumäki, Seija Aho, Helena Hirvi, Pirkko Niemi-Jaskari, Maija Hirvi ja Eine Toivikko. Alakuvassa Maakuntasarjaan noussut porukka kuvattuna myöskin Kuortaneella. Vas. Jussi Nevala, Asko Leppänen, Olli Joutsenjärvi, Mauri Niemelä, Heimo Nojonen ja Kalervo Keskinen

Ensimmäinen vuosikymmen kilpalentopalloa oli takana. En ole varsinaisesti keneltäkään kysynyt, että kuka oli tuon vuosikymmenen kovin pelimies. Muisteluissa toistuu kuitenkin usein Kalervo Keskisen nimi, joten hän olkoon 50-luvun yksilö. Ensimäinen passarihommiin erikoistunut virtolaispeluri oli 180 senttinen Asko Leppänen. Kovin joukkue oli ehdottomasti Kurjenkylän Kunto. Vaikka Asko Leppänen sanoo, ettei hän mikään valmentaja ollut, niin Jyväskylässä hän kokosi opiskelijakavereistaan porukan. Ja muutettuaan Lehtimäelle, jossa on tehnyt elämäntyönsä, viritteli lentiskuvioita myös siellä.

Kuusikymmentäluku edessä, “yläsarjapaikka” taskussa ja laji voimissaan. Minkälaisia suunnitelmia virtolaisella lentisväellä oli lajin saattamiseksi uudelle uljaalle vuosikymmenelle?