Osa 5: 1971-1975

Kausi 1970-1971

Suomalaisen urheilun uuden nousun, kaikenlaisen rakentamisen ja poliittisten intohimojen vuosikymmen alkoi virtolaisen lentiksen osalta Suomi-sarjassa. Veikkojen toinen kausi, toiseksi korkeimmalla sarjatasolla vietiin läpi Yhteiskoulun ahtaassa salissa. Joukkue pysyi edelliskauteen muuten samana, mutta Martti Koskinen muutti Jyväskylään ja pelihommat jatkuivat Jyväskylän Lohessa.

Virtain Urheilijoiden johtokunta oli kokouksessaan 26.11.1969 päättänyt rakentaa ajanmukaisen urheilutalon, Kisapirtin, johon tulisi myös 500 m2 palloiluhalli. Kisapirtti valmistui keväällä -71 ja pitkään kaivattu salitilanteen parantuminen oli totta.
Mitään tuohonkaan aikaan ei saanut ilmaiseksi, mutta virtolaiset laidasta laitaan olivat hankkeen takana. Putavara-ja rahalahjoituksia kertyi halliprojektin tueksi.

Salitilanne parani ja Virtu päätti jälleen ottaa lentopallon lajikirjoon mukaan, muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen.

Kausi 71-72

26.3.-72 Tauno Philman, piirivalmentaja, piti koulutustilaisuuden Virtun lentisihmisille. Tilaisuuden jälkeen päätettiin, että nais-, mies- ja juniorijoukkueet perustetaan. Syksyllä -72 koottiin lentopallojaosto, jonka pj. oli Aarni Haapanen ja jäseninä Juhani Viita (16 v), Tapio Kuula (15 v), Kari Ylä-Jarkko (18 v), Voitto Mäenpää (18 v), Markku Kilpiö (18 v), Matti Kangasaho, Kauko Myllylä ja Antti Markkula. Nuorta voimaa lentopallotekemiseen. Virtu saikin pystyyn naisten ja miesten harjoitusvuorot.

Suuri askel virtolaisessa palloilukulttuurissa saatiin aikaiseksi, kun sarjapelit siirtyivät Kisapirtin suojiin.

Veikot taisteli pisteistä 2-sarjassa joukkueella Matti ja Mauri Tuomola, Antti Juvakka, Pekka Visulaaka, Arto Leppänen, Erkki Jokinen, Tauno Heinonen ja Jouko Kuttila.

Kausi alkoi mukavasti, mutta hyökkäystehot olivat liiaksi Matin ja Maurin harteilla. Usean 2-3 tappion jälkeen Veikkojen miehistö jäi putoamisviivan alapuolelle ja tie vei 3-sarjaan.

Tuolloin sarjapaikoista ja nousuista taisteltiin kynsin hampain. Tuomolan Matti muisteli, että hävityn pelin jälkeen ei uni tahtonut tulla ja seuraavana päivänä oli kylänraitille tuskaista mennä, kun piti selittää miksi tiukka matsi oli päättynyt jälleen tappioon.

Veikkojen pelitaktiikka oli varsin mielenkiintoinen. Kentällä oli neljä pitkää tai pikähköä miestä ja kaksi “pikkumiestä”, kuten paikallislehti passareita nimitti. Passarit pelasivat etukenttäkierroksen keskipelaajina, torjuntataktisista syistä. Lyhyt hyvin ponnistava pelaaja pystyi täyttämään paritorjunnan laitaan hyvin, eikä pitkäkään vastustaja pystynyt lyömään viistolyöntiä pikkumiehen yli.

Kausi 1972-1973

Veikot haki vauhtia 3-sarjasta joukkueella Matti ja Mauri Tuomola, Antti Juvakka, Arto Leppänen, Erkki Jokinen, Ari Ruohomäki, Jussi Palanne, Tapani Mäkinen ja Jorma Saari. Ari, Jussi, Tapani ja Jorma toivat uutta, nuorta voimaa joukkueeseen. Vierailu kolmosessa jäikin yhden kauden mittaiseksi. Nousu takaisin kakkoseen varmistui jo ennen sarjan päätöskierroksia.

Vaskiveden Nuoriseurantalolla poikaporukka oli läiskinyt palloa omaksi ilokseen muutaman vuoden ajan. Pelitaidot olivat edenneet niin paljon, että sarjapelaamisintoa alkoi olla. Ensimmäinen vitossarjakokoonpano oli seuraavanlainen: Jussi Helin, Lasse Helin, Hannu Kaleva, Pekka Mäkinen, Juhani Viita, Pekka Syvälä, Pekka Sääksmäki, Pekka Lehtinen, Ari Rantanen ja Taito Lappi. Juhani suoritti Kuortaneen Urheiluopistolla liikunnanohjaajakurssin, joten myös urheiluvalmennustietoutta alkoi pelissä olla mukana.

Kausi 1973-1974

Veikkojen ykkösjoukkue pelasi 2-sarjaa, sekä Veikkojen reservit 5-sarjaa samassa lohkossa Vaskiveden kanssa. Kun vielä Killinkosken Myrsky treenaili omalla tahollaan ja Virtain Urhelijoilla oli omat harjoitusvuoronsa, niin hyvältä näytti lajin kannalta.

Juhani Viita innostui lentopalloilusta niin paljon, että suoritti valmentajakoulutuksen  vuosien 73-75 aikana. Tuolloin puhuttiin lajiosista, jotka olivat C, B ja A. A-lajiosa tuli valmiiksi keväällä -75, 19 vuotiaana.

Juhani oli tuolloin Suomen nuorin A-lajiosan suorittanut valmentaja. Näin lupaavasti alkanut urheilu-ura korkeushyppääjänä, joka oli loppunut vakavaan polvivammaan, sai jatkoa valmennuspuolella. Hän oli myös ensimmäinen virtolainen lentopallovalmentajakoulutuksen saanut henkilö.

Veikkojen 2-sarjakausi alkoi loistavasti ja porukka keikkui pitkään Euran Raikun seurana sarjan kärkitiloilla. Puhuttiinpa jopa Mestaruussarjapaikasta/karsinnasta, jos ei juuri tällä kaudella, mutta parin kolmen kauden kuluessa. Olihan sanomisilla ihan oikeasti katettakin, sillä joukkue oli isokokoinen, voimakas ja porukassa oli sopivasti kokemusta ja nuoruutta.
Kauden puolivälissä tuli kuitenkin pieni notkahdus, mutta loppukausi meni jälleen mukavasti. Sarjan kolmostilalle päätyminen oli kelpo suoritus. Ja paljon heikommin ei olisi saanut sijoittuakaan, sillä kymmenen joukkueen lohkosta pudotettiin peräti neljä joukkuetta kolmoseen.

Joukkueessa pelasivat Matti ja Mauri Tuomola, Antti Juvakka, Ari Ruohomäki, Kari Ylä-Jarkko, Tapani Mäkinen, Jussi Palanne, Jorma Saari, Arto Leppänen, Harri Niinimäki sekä Tapio Veikkola.
Joukkueen huoltajana toimi tälläkin kaudella Hannu Sahi, pelaajavalmentajana Matti Tuomola.

Sajan päätöstilanne:

Ensimmäinen valtkunnantason edustuspaikkakin oli saavutettu, kun Jussi Palanne valittiin nuorten maajoukkueryhmään. Erilaisia Tul-edustuksia oli kertynyt jo aiemmin Matti Tuomolalle, Arto Leppäselle ja Erkki Jokiselle.

Kausi 1974-1975

Ja jälleen uusia kuvioita sarjatoimintaan. Killinkosken Myrsky lähti 5-sarjaan, Veikkojen reservien ja Vaskiveden seuraksi. Vaskiveden naisjoukkue osallistui 3-sarjaan.
Ensimmäinen virtolaisnaisten sarjaottelu pelattiin 10. 11.1974. 3-sarjan avausottelussa olivat vastakkain Vaskiveden Ns ja Tampereen Veikot2. Voitto historiallisesta matsista VNs:lle 3-0. Vaskiveden joukkueessa pelasivat Anne Ala-Nojonen os. Pirttimäki, Auni Pirttimäki, Leila Taipale, Teija Ilomäki os. Laukkanen, Leila Harju, Anne Harju, Helena Vuorenmaa os. Syvälä.

Vasikiveden Ns:n 5-sarjassa pelannut joukkue Hannu Kaleva, Lasse Helin, Jussi Helin, Aulis Pirttimäki, Pekka Syvälä, Taito Lappi, Ari Rantanen, Raimo Mäkelä ja Pekka Sääksmäki nousi kauden päätteeksi 4-sarjaan.

Virtolaisten ykkösjoukkueen, Veikkojen 2-sarjamiehistö aloitetti ksäharjoittelun heinäkuun alussa kolmella yhteisharjoituksella viikossa. Viikko-ohjelmaan kuului myös omatoimiset lenkit.
Länsilohko, johon Veikot oli sijoitettu, oli todella kovatasoinen sarja. Tamperelaisen Rantaperkiön Iskun (möhemmin Isku-Volley) riveissä pelasi kolme maajoukkuepelaajaa. Raision Loimu oli Suomen Cupin finaalissa hävinnyt Pieksämäen NMKY:lle niukasti. Lohkossa oli mukana myös mm. Euran Raiku.

Veikkojen joukkue Kari Ylä-Jarkko, Matti Tuomola, Jussi Palanne, Antti Juvakka, Tapani Mäkinen, Tapio Kuula, Arto Leppänen, Ari Ruohomäki ja Jari Virta lähtivät sarjaan kuitenkin luottavaisesti ja kovin tavoittein.
Seuraavalla kaudella alkaisi uutena sarjatasona 1-sarja, johon kakkossarjalohkojen kaksi parasta pääsisivät automaattisesti. Sijoitusta kahden kärkijoukkueen paikolle haviteltiin ja siellä myös pitkään pysyteltiin.

Joulutaolle lähdettiin tällaisista tunnelmista:

1-sarjapaikkaa ei kuitenkaan aivan saavutettu, mutta maajoukkuemiehiä vilisevät kärkijoukkueet joutuivat lujille. Esim. Raision Loimu, Jukka Rajakankaan johdolla, oli hätää kärsimässä Kisapirtin huutomyrskyssä. Hikinen 2-3 voitto Cup finalistille. Veikkojen loppusijoitus sarjassa oli lopulta 4.

Puulaakisarjat sekä kylienväliset taistot myös jatkuivat. Kylien välisissä taistoissa oli mukana kymmenkunta joukkuetta. Kilpailuääntöihin tuli pykälä, että sarja- eikä puulaakipelaajat saaneet osallistua kyläsarjan peleihin. Puulaakissa Osuuskaupan hallinta päättyi vuoteen -73, jolloin opilaiden joukkue vei mestaruuden uusintaottelun jälkeen. Seuraavan vuoden mestari oli TVL/TVH.

Virtolainen lentopallo eli ja voi erittäin hyvin 70-luvun puolivälissä. Sarjapelaajia oli viiden joukkueellisen verran. Junioritoimintaa alkoi viritellä Vaskivedellä Juhani Viita. Vaskiveden alasarjajoukkueet tekivät kovasti tuloaan.

Ylä-asteen ja lukion joukkue oli lähellä valtakunnan kärkeä. Tästä  kiitos Veikkojen ja Vaskiveden organisaatioille. Veikkojen joukkueessa oli muutamia nuoria pelimiehiä ja Vaskiveden junnut täydensivät joukkueen.

Kun on kyse urheilusta täytyy muistaa myös katsojat. Kisapirtin valmistuminen oli lajin kannalta huima harppaus parempaan, mutta katsomotilat olivat heikonlaiset. Väkeä tosin mahtui reilusti enemmän kuin Yhteiskoulun saliin. Raision Loimun ja Rantaperkiön Iskun matseihin myytiin lähes viisisataa lippua ja jos ei ollut paikalla reilua tuntia ennen ottelun alkua sai tyytyä kuuntelupaikkaan tuulikaapissa. Alekirjoittanut ainakin oli asian oivaltanut ja paikka “sikakatsomossa”, päätuomarin vieressä oli vakiojuttu. Eikä ollut ollenkaan harvinaista, että tuomari joutui poistamaan katsomosta liian herkässä mielentilassa olleen fanin.

Reippaita lentisvuosia valottivat Juhani Viita ja hänen leikekirjansa, Juvakan Antin leikekirja, Suomen Selän Sanomien vuosikerrat sekä Matti Tuomola ja Jorma Saari.