Osa 8: 1986-1990

Kausi 1985-1986:

Sarjakausia on kelattu eteenpäin seurojen menestyksiä ja menestymättömyyksiä listaten sekä joukkueiden kokoonpanoja luetellen. Tähän kohtaan otetaan mukaan otteluiden etenemisen kannalta tärkeä asia, tuomarit. Tuomarikursseja oli pidetty Virroilla vuosien varrella useita ja tulostakin oli syntynyt. Syksyllä 1985 toimivia tuomareita oli yhteensä yhdeksän: Oiva Heittola, Arto Jokinen, Aarto Peltomäki, Veli-Pekka Virtanen, Matti Tuomola, Eija Viinikka, Raimo Antila, Pirjo-Leena Hautamäki sekä Kauko Mantila. Iso joukko nykyiseen (2 kpl) “tuomarikaartiin” verrattuna.

Toinen ryhmä, joka on jäänyt hieman taka-alalle, ovat tuon ajan taustavaikuttajat. Veikkojen puuhaihmisiä tuolloin olivat Arto Jokinen, Kerttu Myllykangas, Paavo Katajamäki, Ilpo Rantanen, Pauli Kotalampi, Pertti Taka-Aho, Esko Yli-Pekkala, Matti Tuomola, Veikko Vaulanen, Markku Viitapohja, Tarja Ylisalo, Reino Ilonen, Elli Mäenpää ja Seppo Vesa.

Virtuvolleyn organisaatiota pyörittivät Jorma Saari, Eino Syrjä, Risto Sihvonen, Väinö Heinola, Pertti Mäenpää, Markku Sario, Jaakko Maijala, Jukka Veija, Sari Nuora, Vuokko Kammonen, Sinikka Tamminen, Ari Mäenpää, Liisa Korhonen, Kerkko Herpiö, Tarja Ohrankämmen, Kirsi Syrjänen, Raimo Antila, Tuomo Hertsi, Jaakko Helin, Jussi Helin, Väinö Sipilä, Tarja Hertsi.

Puuhakasta väkeä on ollut liikkeellä ja yksi pitkäaikaisimmista puuhaajista on ollut Virtun lentopallojaoston rahastonhoitajan toiminut Jukka Veija.

Kausi 84-85 päättyi ykkösestä putoamiseen, joten sarjataso oli kaudella 85-86 2-sarja.

Epäselvä valmentajatilanne” oli korjaantunut ja joukot oli saatu koottua uutta kautta varten. Sarjaan lähdettiin suraavanlaisella kokoonpanolla: Jukka Autio, Harri Sahi, Jussi Syrjä, Ari Juvakka, Vesa Vuorio, Jyrki Vuorinen, Pekka Palanne, Matti-Pekka Kulmala, Jouko Nuora. Valmentajana Juhani Viita sekä joukkueenjohtaja/huoltaja Risto Sihvonen.

2-sarjan lohko kolmosen muut joukkueet olivat Euran Raiku, Kurikan Ryhti, Lamminpään Korpi, Lempäälän Jyry, Mouhijärven Urheilijat, Rantaperkiön Isku2, Turun Toverit, Vaasan Vasama, VG-62 Naantali, Vilppulan Tähti, Vähäkyrön Viesti.

Kauden tavoitteeksi oli asetettu sarjapaikan säilyttäminen. Tavoite tuntui varsin vaatimattomalta, olihan joukkueessa useita 1-sarjassa pelanneita. Kesäharjoittelu oli painettu perinteisen kovalla menolla, mutta mutkiakin oli matkassa. Joukkue oli sarjan alkaessa kovin hajallaan. Osa armeijassa, tosin urheilukoulussa, joten harjoittelumahdollisuuksia oli. Osan oli työelämä vienyt muualle. Yhteisharjoittelu jäi kaikkinensa vähäiseksi. Loukkaantumisiltakaan ei vältytty, sillä Jouko Nuora mursi harjoituksissa kätensä, juuri ennen sarjan alkua.

Kausi alkoi kolmella tappiolla, mutta sitten joukkue sai aikaiseksi pari helpottavaa voittoa. Tosin ennen joulua pelattu tuplakotiviikonloppu meni penkin alle, joten parannetavaa jäi runsaasti kevätkierroksen peleihin. Lopulta sarjapaikkaan oikeuttavat voitot saatiin synnytettyä. Sarjan ykkönen oli Vilppulan Tähti, valmentajanaan Rauli “Rale” Salmijärvi. Rale oli saanut kunnon lentiskipinän katseltuaan Juvakan Antin, Tuomolan Matin ja Palanteen Jussin moukarointia 70-luvulla.

Miesten pelaamisesta ei tuon enempää, mutta mainospuolelta laitetaan muutamia iskuja, joita paikallislehden sivuilta löytyi. 1. Rajut iskut, sähäkät syöksyt, tehokkaat torjunnat. 2. Tuuleta pikkujoulupääsi Pirtille ja helli sitä pallon mätkeellä. 3. TuTo tulee TuTo menee-pisteet jää Pirtille. 4. Kengurunnahkaröllykän läiske kahlitsee kuulijan tajunnan. 5. Houkuttele lievästi innoton kaverisikin mukaan temmellykseen. 6. Karauta kannustamaan kera kevätauringon. Siinä muutama innovatiivinen mainoslause kahdenkymmenen viiden vuoden takaa.

Ja muutakin toimintaa kaudelle 85-86 oli aikaansaatu. Virtun kakkosjoukkue pelasi 3-sarjaa joukkueella:

Veikkojen 1-joukkue pelasi 4-sarjaa Antti Juvakan johdolla. Virtun kolmosjoukkue oli 5-sarjassa, kuten myös Veikkojen kakkonen, sekä Vaskiveden NS.

Virtun naiset taistelivat pisteistä 4-sarjassa valmentajanaan Mati Kangasaho.

Juniorijoukkueita oli Veikoilla B-, C- ja D-pojissa, sekä D-tytöissä. Virtulla C-tyttöjoukkue:

Edelliskeväänä Veikkojen pelaajat olivat saaneet suuren peliasulahjoituksen. Nyt uuden kauden kynnyksellä syksyllä -85 Virtun kaikki aikuisjoukkueet saivat peliasulahjoituksia Säästöpankilta, Kansallis-Osake-Pankilta, Pirkka-Hämeen Vakuutusyhdistykseltä sekä Sokokselta.

Kauden aikana ei ihan pystytty säilyttämään asemia, sillä Virtun kakkonen putosi 3-sarjasta neloseen. Toisaalta Veikkojen kakkosjoukkue nousi 4-sarjaan.

Muita huomionarvoisia tapahtumia lentopallorintamalla olivat Veikkojen B-poikien joukkueen valitseminen Virtain vuoden -85 urheilijaksi. Palkintopystin vastaanotti joukkueen kapteeni Pasi Yli-Pekkala. Antti Juvakka oli ottanut pojat huostaansa keväällä -85 ja meno oli ollut ihan oikeasti kovaa. Puttosharjun hiekkarinteet olivat tulleet tutuikisi, mutta niinnpä menestystäkin sitten tuli.

LH:n peruskivi muurattiin 14.3.-86, joten lähes liian pitkä odotus alkoi saada täyttymyksensä. Maaliskuun lopulla pelattiin vielä ystävyysottelu Lahden Urheilukoulun ja Virrat All Starsin välillä. Virtolaisia edustivat Kari Ylä-Jarkko, Antti Juvakka, Pasi Yli-Pekkala, Jyrki Vuorinen, Matti-Pekka Kulmala, Ari Mäenpää, Harri Mannonen ja Jouko Nuora. Matsi päättyi Urheilukoulun voittoon 3-2. UK:n joukoissa palloa paukuttivat Ari Juvakka ja Jussi Syrjä.

Kausi 1986-1987:

Tämä kausi oli viimeinen kokonaan Kisapirtillä pelattu sarjakausi ja ensimmäinen Ari Juvakan kausi pelaajavalmentajana. Joukot olivat edelliskaudesta hieman harvenneet, sillä Jussi Syrjä siirtyi Rantaperkiön Iskuun ja Jukka Autio Salon Viestiin. Kaverusten suunta oli siis mestaruussarja. Vesa Vuorio piti välivuoden jalkavaivojen vuoksi.

2-sarjan tuimaan taistoon Virtuvolleyn joukkue lähti joukkueella:

Porukan keskipituus oli vain 182, joten peliajatus täytyi lähteä hyvästä vastaanotosta ja armottomasta puolustuspelaamisesta. Näitä asioita joukkue tahkosi keväästä lähtien Juhani Viidan johdolla. Syksy toi muutoksen valmennuspuolelle, kun Juhani siirtyi työn perässä Mänttään. Tästä alkoi Arin pelaajavalmentajaura. Alku valmennuspestille ei ollut kovin ruusuinen. Pesti tuli hieman yllättäen, joukkue oli kovasti uusiutunut ja ikää Arilla tuolloin 22v. Tiukka paikka. Joukkue otti kuitenkin rohkeasti tavoitteekseen kotiotteluiden voittamisen.

2-sarjan lohko kolmosen muut joukkueet olivat Kalevan Lentopallo Tampere, Lempäälän Jyry, Loimaan Jankko, Luolajan Kajastus Hämeenlinna, Perttelin Peikot, Raision Loimu2, Rantaperkiön Isku2 Tampere, Vammalan Kisa, Vg-62 Naantali sekä Vilppulan Tähti.

Kovasta yrityksestä huolimatta voitot karttoivat joukkuetta ja putoaminen 3-sarjaan oli seurauksena. Viimeinen 2-sarjamatsi pelattiin 7.3.-87 Lempäälän Jyryä vastaan.

Aikuisjoukkueita tuolloin vielä riiti alasarjoihin, sillä Virtun kakkonen pelasi 4-sarjaa joukkueella:

Virtu kolmosen 5-sarja joukkue:

Veikkojen ykkönen ja kakkonen pelasivat 4-sarjaa, sekä Vaskivesi 5-sarjaa. Vaskivesi menestyikin mukavasti ja keväällä pelattu uusintaottelu noususta 4-sarjaan Längelmäläisen Jykin kanssa päättyi Vaskiveden voittoon 3-2 ja 3-0. Virtun kakkonen nousi 3-sarjaan, mutta paikkaa ei otettu vastaan, Näin seuraavalle kaudelle oli karttunut neljä paikkaa 4-sarjaan.

Naiset pelasivat edelleen 4-sarjaa. Virtun joukkue vahvistui entisellä koripallovirtuoosilla, kun Anne Källi tuli mukaan.

Juniorijoukkueita oli Veikkojen riveissä B-, C ja D-pojat. Tytöissä Ceet. Virtulla B-tytöt.

Hitaasti mutta varmasti edennyt Liikuntahalliprojekti valmistui keväällä -87 ja ensimmäinen lentopallo-ottelu uudessa salissa oli Virtuvolley nyt vs. Virtuvolley ennen. Avajaismatsiin oli saatu mukaan paljon kovia pelimiehiä, kaikki ex-virtolaiset mestaruussarjasta lähtien.

Ensimmäinen junnuturnaus pelattiin LH:ssa elokuun lopulla. Veikkojen C-tytöt voittivat TUL:n Hämeen Piirinmestaruuden. Hieman myöhemmin syksyllä sama tyttöporukka otteli hopealle valtakunnallisessa TUL:n mestaruusturnauksessa uudessa kotisalissaan.

Liikuntahalli vihittiin käyttöön virallisesti 16.9.-87. Tietenkin juhlapuhein jne.

Kausi 1987-1988:

Virtuvolley jatkoi Ari Juvakan ohjastaman 3-sarjassa. Joukkuetta yritettiin tilkitä kaikin käytettävissä olevin keinoin, sillä toiseen perättäiseen floppikauteen ei ollut kenelläkään haluja. Joukkueen muodostivat Pertti Iso-Hirvelä, takavuosien tykki ja hihavirtuoosi. Alavudelta muuttanut varsin kovakätinen Jari Tynkkynen, sekä edellisvuoden joukkueen Ari Juvakka, Juha Utunen, Jouko Nuora, Jyrki Vuorinen, Matti-Pekka Kulmala sekä uutena virtolaisena Jukka Ilonen.

Sarjan joukkueet tulivat Tampereen suunnasta: Tampereen Sisu, Tampereen Kisa-Toverit, Ylöjärven Ryhti, Valkeakosken Isku-Veikot, Hervannan Urheilijat, Ruoveden Pirkat, Eräjärven Urheilijat, Lempäälän Jyry ja Oriveden Ponnistus2.

Kuinka ollakkaan sarja alkoi jälleen onnahdellen. Seitsemästä ensimmäisestä pelistä neljässä kuokkaan. Sitten ote muuttui, reipas kesäharjoittelu oli luonut hyvän pohjan joukkueelle ja yhteispelin parantuessa voittoja alkoi tulla solkenaan. Sarjan loppupuolella ei tappiosarake kasvanut enää kuin yhdellä. Joukkue voitti sarjan kaikki muut porukat vähintään kertaalleen. Alun haparointi vei kuitenkin nousumahdollisuudet. Loppusijoituksena oli neljäs tila tasapistein kakkosen ja kolmosen kanssa.

Salitilanne oli sikäli vielä hakusassa, että muutamia sarjapelejä pelattiin Kisapirtillä, kun LH:ssa ei ollut tilaa. Muuten näytti siltä, että uusi kotisali ja nuoren valmentajan into olivat kääntämässä virtolaisen lentopalloilun uuteen nousuun, parin heikomman kauden jälkeen.

Oheistoimintaa riitti tällekin kaudelle edustusjoukkueen taakse. Virtun miesjoukkueita oli 4-ja vitossarjassa. Veikkojen miesjoukkue 4-sarjassa. Naisjoukkueita myöskin nelosessa, nyt kahden joukkueen verran, sillä Veikkojen C-tytöt ottelivat nyt myös naisten sarjassa. Junnujoukkueita oli pojissa Aasta Ceehen ja tyttöjen C ikäluokka Veikoissa. Virtussa B-tytöt.

Veli-Pekka Virtasen luotsaamat C-tytöt kävivät Ruotsin Kungälvissä voittamassa kansainvälisen turnauksen. Tässä joukkueesa pelasivat Satu Viitapohja, Jutta Virtanen, Sanna Myllykangas, Minna Tättilä, Ulla Juurakko, Minna Ahonen

Kausi 1988-1989:

Edellinen kausi päättyi mukavan nousujohteisesti Virtuvolleyn kannalta. Tämä tietenkin innosti Ari Juvakkaa ja mieli paloi kohti yläsarjoja. Keväällä Ari neuvotteli Virtun kanssa mahdollisista panostuksista lajin eteenpäinviemisestä seurassa. Virtun päättäjien mielestä kolmossarjapaikka oli aivan riittävä ja ihan oikea paikka virtolaiselle lentopalloilulle. Tämä vastaus ei tyydyttänyt eteenpäin pyrkivää urheilijaa/valmentajaa ja niin Arin täyti haeskella organisaatio, jossa olisi tahtoa lajin eteenpäin viemiseen. Näin lajin virtolaisvaltikka siirtyi jälleen kerran seuralta toiselle. Virtu luovutti olemassa olevan 3-sarjapaikan Veikoille. Kuusi pelaajaa siirtyi samassa yhteydessä Virtusta Veikkoihin ja mitä sitten tapahtui? Ari kokosi kahdentoista pelaajan harjoitusringin, joka harjoitteli läpi kesän viisi kertaa viikossa. Syyskuussa ryhmää supistettiin yhdeksään pelaajaan ja lisättiin harjoituspäivät kuuteen. Nyt oltiin jo sellaisissa harjoitusmäärissä, että voitiin tavoitella nousua 2-sarjaan.

Harjoituturnauksia pelattiin kesän aikana useita. Kotiturnauksessa pidettiin 1-sarjalaista Lapuan Virkiää loppuottelussa tiukilla. Oman sarjalaisia oli kepitetty mennen tullen. Hyvältä siis näytti.

Nousua lähtivät tavoittelemaan Ruovedeltä tullut Ilpo Mikkonen, Vilppulan kasvatti Petri Köykkä, Jyrki Vuorinen, Jari Tynkkynen, Matti-Pekka Kulmala, Jukka Ilonen, Janne Ilvespakka, Juha Tuomola sekä Ari Juvakka.

Lohkon joukkueet olivat jälleen uusia tuttavuuksia, ainakin osin. Jalasjärven Jalas, Parkanon Urheilijat, Kauhajoen Karhu, Nurmon Jymy, Ruoveden Pirkat, Saarijärven Pullistus, Seinäjoen Maila-Jussit2, Vilppulan Tähti ja Ähtärin Mesikämmenet. Mesikämmenet oli joutunut tiukkaan syöksykierteeseen muutaman 1-sarjakauden jälkeen ja alas oli tultu vuosi per sarjataso tahtia.

Syyskierros alkoi poikkeuksellisen hyvin, vain Ruoveden Pirkat ja Nurmon Jymy pistivät kunnolla kapuloita virtolaisten rattaisiin. Niistäkin sarjapisteet jäivät kuitenkin kotiin. Joulutauolle Veikkojen joukkue lähti siis vain voittoja plakkarissa. Eikä joulutauolla suinkaan lepäilty, vaan harjoittelu ja harjoituspelit jatkuivat täysillä. Uuden Vuoden aatonaattona -88 joukkue pelasi harjoitusottelun Oriveden Ponnistuksen 1-sarjaporukan kanssa, eli pyrkyä eteenpäin oli koska haluttiin haistella ylempisarjalaisten pelivauhtia.

Kevätkierros alkoi naapurusten kohtaamisella, kun Vilppula saapui vieraaksi. Jo ennen peliä Vilppulan valmentaja haukkui tuomarina olleen V-P Virtasen pystyyn. Eikä pelin edetessä homma muuttunut muuksi, vaan suut kävivät lähes joka hävityn pallon jälkeen. Peli päättyi 3-0 Veikoille. Kauden saldo oli 19 perättäistä sarjapelivoittoa eräsuhteellä 60-7. Näin jo edellisellä kaudella alkanut voittoputki päättyi 2-sarjaan nousuun. Viimeinen 3-sarjamatsin joukkue pelasi 18.3. Kauhajoen Karhua vastaan.

Alasarjoissa oli pullat vielä hyvin uunissa. Kaksi joukkuetta miesten 4-sarjassa ja kaksi vitossarjassa. Naiset leipoivat palloa kahden joukkueen voimin nelosessa. Junioripuolella kovin meno oli VP Virtasen B-tytöillä. Poikajunioreiden määrä väheni oleellisesti 80-luvun lopulla, mutta mikä tärkeintä, heitä kuitenkin oli. Ja vetäjinä kokeneita pelimiehiä, Matti Tuomola, Antti Juvakka ja Seppo Vesa.

26.3. kokoontuivat muualla pelaavat virtolaispelurit, Veikkojen vanha jengi ja nykyjoukkue pääsiästurnaukseen, jossa ei sääliä tunnettu, eikä annettu.

Janne Ilvespakka valittiin TUL:n liittojoukkueeseen. Joukkue kävi turnausmatkalla Italiassa.

Toukokuun alussa -89 pelattiin 35 vuotiaiden 8 joukkueen SM-lopputurnaus Liikuntahallissa. Veikkojen joukkue sijoittui viidenneksi kaksipäiväisessä turnauksessa.

Kausi 1989-1990:

Kausi alkoi Veikkojen B-tyttöjen TUL:n mestaruudella. Turnaus pelattiin Vaasassa. Joukkeen muodostivat Suvi Tikkanen, Minna Ahonen, Jutta Virtanen, Sanna Myllykangas, Anu Nurmi, Satu Viitapohja, Minnä Tättilä. Valmentajana, joukkuetta alausta asti luotsannut Veli-Pekka Virtanen.

Miesten 2-sarja-avaukseen ja tavoitteeksi asetetun sarjapaikan säilyttämistä lähtivät tavoittelemaan pelaajavalmentaja Ari Juvakka, Jari Tynkkynen, Janne Ilvespakka, Petri Köykkä, Matti-Pekka Kulmala, Ilpo Mikkonen, Jyrki Vuorinen, Jarmo Porkka, Jukka Ilonen ja Juha Tuomola. Lähes sama ryhmä, joka oli ollut edelliskauden voittamaton 3-sarjassa.

Syyskierros pelattiin kuuden joukkueen kaksinkertaisena alkusarjana, jossa vastaan tulivat Muuramen Urheilijat, Saarijärven Pullistus, Lapuan Virkiä, Metsolentis2 Jyväskylä ja Mikkelin Vauhti.

Kaksi kautta jatkunut kotiottelujen voittoputki katkesi sarjan avausottelussa 5.10.-89, kun Muuramen Urheilijat otti sarjapisteet lukemin 3-1. Muutakin uutta, kuin sarjajärjestelmä tuli mukaan. Pistelasku alkoi edetä kohti nykyjärjestelmää. Jos ottelu eteni viidenteen erään, niin viides erä palattiin pallo per piste järjestelmällä.

Joulutauolla joukkueet jaettiin ylempään ja alempaan jatkosarjaan. Veikkojen peli kulki senverran hyvin, että alkusarjassa sijoitukseksi tuli kolmas tila ja näin selviytyminen yläjatkosarjaan. Kauden tavoite saavutettiin siis jo joululta, koska yläsarjasta ei voinut pudota. Yläjatkosarjassa pelattiin noususta 1-sarjaan. Kavereikseen yläjatkoon Veikot sai tutut Muuramen ja Saarijärven sekä Nilsiän Nujakan, Pöljän Ponnistuksen Siilinjärveltä sekä Iisalmen Maila-Veikkojen joukkueet.

Kun syksyn tavoite saavutettiin, niin kevääseen asetettiin uusia tavoitteita. Joulutauolla parannettiin peruskuntoa ja matsattiin jo tapaninpäivänä harjoitusturnaus, jossa vastassa olivat Vammalan Kisa ja Lapuan Virkiä. Näistä peleistä otettiin voitot. Meno oli kuitenkin jatkosarjassa vielä liian kovaa 1-sarjaa ajatellen. Joukkue jäi yläjatkosarjan jumboksi, tosin tasaisia ja lupauksia antavia otteita esittäen.

Alasarjoissa pelattiin perinteisiä hegemoniaotteluita 4-sarjassa, Virtun ykkösjoukkueen ja Veikkojen kakkosjoukkueen välillä. Kumpikin joukkue kuului sarjansa kärkikaartiin. 5-sarjassa pelasivat Virtun kakkonen, Veikkojen kolmonen ja VNS.
Naisten joukkueet pelasivat edelleen 4-sarjaa kahden joukkueen voimin. Virtun naiset ja Veikkojen B-tytöt alkoivat olla varsin tasavahvoja ryhmiä.

Veikkojen C-pojat matkasivat toukokuussa -90 Shotsiin kilpailumatkalle Matti Tuomolan johdolla. Mukana oli myös muutama kaupungin edustaja, mm. liikuntasihteeri Jukka Salo. Palloilumies henkeen ja vereen.

Kausi 1990-1991

Vuosikymmenten ajan virtolainen lentis oli aloittanut kesäharjoittelunsa omin opein, tosin aktiivisesti muualle vilkuillen ja oppia hakien. Kauteen 90-91 lähdettiin perinteistä poiketen. Harjoitusten vetovastuu oli annettu ensikertaa rajojen ulkopuolelle. Valmentajaksi tuli Harri Colliander Vilppulasta. Ari Juvakan mieli paloi pelihommiin ja näin valmennusvasttuuta ulkoistettiin. Fysiikkatreeneistä vastasi Harri Tarvainen. Ja rautaa pistettiinkin tankoihin kunnolla. Muutakin uutta Veikkojen organisaatio oli kehitellyt. Passariksi tuli Matti-Pekka Kulmalan muutettua Kangasalle Virolainen Raoul Reiter, Reiter oli myös osaava yleispelaaja, joten hän toi joukkueen peluutukseen vaihtoehtoja. Reiter oli ensimmäinen ulkomaalaispelaaja Virroilla.

Euroopassa kuohui aikalailla ja raja-aitoja oli kaatuilemaasa. Reiter oli kuitenkin vielä Neuvostoliittolainen pelaaja, joten siirtyminen Suomeen oli leiman jos toisenkin takana. Sarjan alkuun hän ei ehtinyt ja passarina aloittikin Parkanosta tullut Lassi Niemi. Pitkään Virroilla palloa tappanut Jyrki Vuorinen siirtyi maalikauppiaaksi Alavudelle.

2-sarjakauden joukkue: Petri Köykkä, Lassi Niemi, Janne Ilvespakka, Ari Juvakka, Mika Viitapohja, Ilpo Mikkonen, Jukka Ilonen, Raoul Reiter ja Jari Tynkkynen. Takavuosien 1-sarjatykki Jussi Palanne liittyi myös porukkaan syksyn edetessä.

Vastustajiksi asettuivat Kangasalan Kisa, Rantaperkiön Isku 2, Vähäkyrön Viesti, Oriveden Ponnistus ja Saarijärven Pullistus. Jonkinsortin kilpavarusteluakin harrastettiin jo 2-sarjatasolla tuolloin, sillä Saarijärven ryhmässä oli kaksimetrinen brittikeskari ja Oriveden joukkueessa venäläispeluri, Veikkojen passari/yleispelaajan lisäksi.

Veikkojen tavoite syyskaudeksi oli selviytyminen ylempään jatkosarjaan. Sarja etenikin suunnitellusti aina marraskuun lopuille. Syksyn synkän hetkinä sattui kuitenkin heikko tuplaviikonloppu, jossa etukäteen voittopeleiksi ajatelluissa matseissa tuli käkättimeen. Tilanne korjautui kuitenkin runkosarjan viimeisessä pelissä ja joukkue eteni yläjatkosarjaan kolmantena. Joulun alla pelatuissa ratkaisukamppailuissa oli kova yritys saada yleisöä liikkarin lauteille. Pirkka-Hämeen Vakuutusyhdistys tarjosi ottelutapahtumassa pullakahvit. Oli ottelun tulosveikkaus. Tähän palkinnon lahjoitti Mattilan Sähkö ja Kone. Parhaiden pelaajien palkinnon lahjoitti Ravintola Toisvesi.

Kevään ykkösen noususarjaan Veikkojen kavereiksi tulivat Vähäkyrön Viesti, Kangasalan Kisa, Valkeakosken Isku-Veikot, Luolajan Kajastus ja Lauttakylän Pyry. Joulutauolla oli aseteltu tavoitteita uusiksi. Tavoitteista ei kuitenkaan julkisuuteen kertoiltu, mutta oletettavasti pyrkyä ylöspäin oli. Kovatasoisessa sarjassa, jossa esiintyi ex mestaruussarjapelaajia ja näitä ulkolaisvahvistuksia Virtolaisjoukkue napsi voittoja jo eri tahtiin, kuin edelliskaudella, mutta nousuun voimat ei vielä riittäneet. Tammi- ja helmikuussa tiukalla aikataululla pelattu kaksinkertainen yläjatkosarja alkoi hieman onnahdellen ja jatkopaikka jäi kahden pisteen päähän. 1-sarjaa kohti lähtivät taistelemaan Vähäkyrö ja Kangasala. Veikot oli sarjan kolmonen kuudella votolla ja neljällä tappiolla.

Alasarjapelaaminen jatkui 4-sarjassa Virtun ykkösjoukkueen ja Veikkojen kakkosjoukkueen voimin. Virtun joukkue oli sarjan kärkiporukoita, Veikkojen kakkonen majaili häntäpäässä. Vitossarjassa Virtun kakkonen pelaili keskikastissa. Naisten 4-sarjassa voimasuhteet olivat keikahtaneet Veikkojen eduksi. Sarjataulukossa joukkueet majailivat kolmos- ja nelostiloilla.

Juniorijoukkueina olivat Veikkojen B-ja C-pojat sekä A-tytöt. Virtulla oli C-tyttöjen joukkue. Veikkojen junnujoukkueet etenivät aluesarjoista SM-karsintoihin.

Edustustehtäviäkin siunaantui. Jutta Virtanen ja Minna Tättilä kävivät Sveitsissä TUL:n liitojoukkueen mukana, sekä C-ikäiset Teemu Lehtisaari
ja Jere Lahti-Mononen valittiin piirijoukkueseen.

Keväällä -91 touhuttiin muutenkin pallon parissa vilkkaasti. Pääsiäisenä kokoontuivat ex-virtolaispelaajat, sekä nykyväki KOP-turnaukseen. Ex-virtolaisten rosteri oli varsin nimekäs: Jorma ja Jussi Syrjä, Mika Alakulppi, Matti-Pekka Kulmala, Jukka Autio, Pekka Mäkinen ja Antti Juvakka. Kahta muuta turnausjoukkuetta käskytti Arit Juvakka ja Mäenpää.

Veikkojen A-tytöt käväisivät turnausmatkalla Ruotsin Örebrossa Veli-Pekka Virtasen johdolla.

Naisten maajoukkue pelasi harjoitusottelun Riikkalaista Auroran joukkuetta vastaan Liikuntahallissa 9.4. Takkiin tuli 0-3.

Puulaakisarjaan osallistui 17:a joukkuetta. Miesten voiton vei Tosiyrittäjät: Jussi Palanne, Tero ja Tapio Vaali, Raimo Antila, Kari Makkonen, Tapio Ylinen, Raimo Hakala, Juha Kilpio ja Timo Kangasaho.

Naisten mestaruus meni joukkueelle, jonka muodostivat Satu Viitapohja, Jutta Virtanen, Taina Hakala, Helena Herrala, Sari Jalkanen, Ullamaija Juurakko ja Mia Jännetyinen.

Kesään siirryttäessa ei tietenkään unohdettu harjoittelua tulevaa kautta varten. Ja hieman uuttakin tuotiin kesätekemiseen mukaan. Beach volley oli rantautunut -80 luvun alkupuolella Suomeen.

Virtolaiset olivat mukana tässäkin touhussa, kuinkas muuten. Ensimmäinen kaupunginmestaruusturnaus pelattiin heinäkuussa ja turnauksen voittajapariksi piitseili pari Jorma Syrjä/Mika Alakulppi. He olivat tosin kesävirtolaisia, joten ensimmäinen mestaruus meni parille Ari Juvakka/Jari Tynkkynen. Ja lisää seurasi.

Veikoissa pelannut ja Virroilla tuolloin asunut Petri Köykkä osallistui veljensä Jarmon kanssa piitsin SM-turnaukseen. Jarmo edusti tuolloin Jyväskyläläistä SM-sarjan Metsolentistä. SM-turnaus pelattiin alueelisten karsintojen jälkeen, yhden viikonloppun ja kuudentoista parin turnauksena, Helsingin Hietsussa.

Niinhän siinä kävi, että Köykät peittosivat kaikki vastustajansa ja loppuottelussa kukistui Lapin Lukon Nissi ja Korhonen puhtaasti 2-0 (11-2,11-3). Ja tuomisina oli Suomenmestaruus.

Pikku tarina tuosta turnauksesta. Petrin ja Jarmon paremmat puoliskot olivat turnauksessa myös mukana. Tosin he lähtivät shoppailukierrokselle ja tulivat takaisin turnauspaikalle, kun arvelivat veljesten tippuneen keimeistä pois. No, tulivat takaisin juuri kun loppuottelijat Köykkä/Köykkä – Nissi/Korhonen kuulutettiin kehiin. Yllätys oli melkoinen.

Varsin vaiherikasta aikaa oli tämäkin kausi ja jotenkin jäi sellainen kuva, että tekemisenmeininkiä oli tasolla jos toisellakin. Katsotaan kuinka käy.

Lähteinä SSS, Veikkojen kausijulkaisu, Ari Mäenpää, Jukka Salo ja Ari Juvakka