Osa 9: 1991-1995

Kausi: 1991-1992

Veikkojen nousujohteinen ja pitkäjänteinen toiminta jatkui 2-sarjassa. Valmennusvastuu oli edelleen Harri Collianderilla ja Harri Tarvaisella. Kesätöitä ei oltu unohdettu. Yksi asia oli kuitenkin jäänyt hieman unohduksiin. Kovan treenin vastapainoksi täytyisi tulla myös lepoa. Tai ainakin palauttavia jaksoja. Nyt mentiin jälleen ja kovaa. Mentiinkö jopa liian innokkaasti?

Veikot lähti kauden 2-sarjaan joukkueella:

Kauden avauksena pelattiin KOP-turnaus, jossa vieraina olivat Seinäjoen Kuutoset ja Lahden Kimmo. Kuutosissa mukana Jussi Syrjä ja Kimmon kokoonpanossa Jukka Autio. Ykkösen kärkeä molemmat vierailijat.

Sarjajärjestelmä oli säilynyt, eli syyskierros pelattiin kuuden joukkueen kaksinkertaisena sarjana. Keväällä ylä-ja alajatkosarjat. Syksyn vastustajat olivat Kangasalan Kisa, Kangasalan Urheilijat 68, Kauhavan Visa, Oriveden Ponnistus ja Rantaperkiön Isku 2.

Sarjakausi lähti käyntiin jotenkin tutunomaisesti. Kuokkaan kotipelissä ja rumasti. Kangasalan Urheilijat vei avauspisteet puhaalla 3-0 voitolla.
Syyskierros jatkui vuoristoratamaisesti, välillä komeita vierasvoittoja, sitten taas umpisurkeita kotipelejä. Pinnoja kuitenkin kertyi niin paljon, että syksyn viimeisessä pelissä paikka yläjatkosarjaan varmistui, kun Kauhavan Visa hävisi 3-0 kotisalissaan. Samalla varmistui alkusarjan kakkostila ja tärkeä lähtöpiste kevään koitoksiin.

Yläjatkosarjan vastustajat olivat Luolajan Kajastus, Loimaan Jankko, Valkeakosken Isku-Veikot, Kangasalan Urheilijat -68 ja Rantaperkiön Isku. Viiteen viikonloppuun kertyi kymmenen peliä ja taas mentiin veitsi kurkulla. Koko ajan. Kun sarjan päätyttyä ynnättiin pisteitä, niin KU-68 ja Veikot selvisivät jatkokarsintaan.

Jatkokarsinnassa vastustajiksi tulivat Malmin Palloseura ja Luolajan Kajastus. KU-68 voitti kaikki neljä peliään ja nousi suoraa ykköseen. Veikot hävisi kotipelinsä Luolajan Kajastukselle, mutta voitti kolme muuta ja jälleen oli edessä uusi karsintavaihe. Nyt ykkösen toiseksi viimeistä, Keravan Pallokerhoa vastaan. Ensin kotona 21.3 ja sitten vieraissa 22.3. Kotipelissä joukkue intoutui kauden parhaisiin otteisiin ja Kerava kukistui 3-1. Vieraspeliin joukkue lähti voittonnälkäisena ja nousuun vaadittava voitto irtosikin puhtaasti 3-0. Nousua ykköseen oli seuraamassa bussilastillinen virtolaisia lentisfaneja.

Kauden aikana joukkue oli noussut jos jonkinmoisesta suosta. Hyvän harjoittelun ja joukkueen yhtenäisyyden ansiosta karikot yksi toisensa jälkeen ohitettiin ja paluu takaisin yläsarjaan toteutui. Viiden vuoden uuttera työ palkittiin.

Koko 90-luvun ajan käsiohjelman kansi oli tällainen, väri vain vaihtui vuosittain

Veikkojen juniorijoukkueita olivat A-tytöt/4-sarja. V-P Virtasen johdolla harjoittelivat:

Sanna Myllykangas, Minna Ahonen, Satu Viitapohja, Päivi Ketven, Sarri Jalkanen, Ulla Juurakko, Minna Tättilä, Jutta Virtanen ja Nina Myllykangas.

Nuorten naisten muodostama porukka voitti oman nelosen lohkonsa ja kävi kevään korvalla Ylöjärvellä taistelemassa nousukarsinnoissa kolmen muun lohkovoittajan, Ylöjärven Ryhti, Lempäälän Jyry, Koijärven Kunto, kanssa. Karsinnasta irtosi paikka kolmossarjaan.

B-poikia ohjasti Matti Tuomola. Joukkueesa pelasivat Teemu Lehtisaari, Rami Mäkelä, Pasi Säynäjoki, Vesa Rantanen, Pasi Niinistö, Jere Lahti-Mononen, Hannu Heinola ja Ville Jokinen.

E-poikien ryhmään kuuluivat Risto Ylä-Jarkko, Riku Ruohomäki, Antti Rytkönen, Tuomas Juvakka, Jaakko Antila, Tommi Hakio ja Saku Palanne. Näitä tulevia mestarismiehiä valmensi Seppo Vesa.

Virtulla oli miesjoukkueet 4-ja 5-sarjassa. Naiset pelasivat 4-sarjaa ja juniorijoukkueena oli C-tytöt

Perinteisessä pääsiäisturnauksessa kohtasivat Virtun kaudella 83-84 ykkössarjassa pelannut ryhmä, Virrat All Stars ja Veikot.

Puulaakiin osallistui kahdeksantoista joukkuetta.

Lentopallokausi ei loppunut vielä tähän, sillä Vaskiveden Nuorisoseura osallistui Kouvolan Power Cap-turnaukseen D-tyttöjen ja C-poikien joukkueilla. Ryhmän vetäjänä toimi Tarja Rantanen. Tuolloin turnukseen osallistui n. 500 joukkuetta.

Kesäkausi alkoi Piitsin kaupunginmestaruusturnauksella. Mestaruuden nappasivat pari Juvakka/Saarimäki ja kakkoseksi tuli Anturamäki/Reiter.

Karhunpeijaisten yhteydessä pelattiin toinen turnaus, jossa olivat mukana myös naiset. Miesten voiton ottivat Juvakka/Erholtz, toiseksi Anturamäki/Reiter.

Naisten sarjan voitto meni parille Hertta-Leena Tallila/Anneli Antila, kakkoseki Päivi Ketven/Sari Nuora.

Pitkä kausi oli pulkassa ja uuteen valmistauduttiin vauhdilla, kuten uudet nimet miesten piitsiturnauksissa antavat ymmärtää. Mielenkiintoinen 1-sarjakausi oli vain kolmen kuukauden päässä.

Kausi 1992-1993

Veikkojen uusi kausi ja uusi sarjataso toivat myös uusia ajatuksia kauden läpiviemisestä. Nousu kakkosesta ykköseen oli suoritettu pienellä joukkueella. Alkukesästä seura teki neljä uutta pelaajasopimusta. Ryhmään liittyivät edelliskauden pelaajien lisäksi Jari Raunio Mäntästä, Petri Erholtz Orivedeltä, Petri Anturamäki Nakkilasta sekä Jari Saarimäki Ähtäristä. Harjoituksissa hikoiltii kesäkuun alusta ja harjoituspelejä taputeltiin ahkerasti. Valmentajina jatkoivat edelleen Harri Colliander ja Harri Tarvainen.

Kauden totisempana avauksena pelattiin TUL:n mestaruusturnaus Liikuntahallin parketilla. Kovimpana porukkana turnauksessa esiintyi Tamperelainen Isku Volleyn mestaruussarjajoukkue. Veikot päätyivät turnauksen kolmannelle tilalle.

1-sarjan eteläisessä lohkossa vastaan tulivat Kalevan Lentopallo, Salon Viesti, Perttelin Peikot, Lahden Kimmo, Kangasalan Urheilujat 68, Karkkilan Pojat ja Hesa.

Tavoitteksi asetettiin sarjapaikan säilyttäminen. Tavoitteessa pysyminen ei ollut ihan helppoa, sillä lohkon joukkueissa oli tosi kovia pelimiehiä, lähes joka joukkueessa. Esim. Ako Salur, Pekka Toppari, Ismo Tahvanainen jne.
Samalla kun peliote ei oikein pitänyt, tuli pikku erimielisyyttä valmentajan ja joukkueen kesken. Jomman kumman oli lähdettävä ja kun joukkuetta ei voi poistaa, niin lähtijä oli valmentaja. Ja niin kaksi ja puoli kautta kestänyt yhteistyö Harri Collianderin kanssa päättyi. Loppukauden otteluvalmentajana toimi Harri Tarvainen ja salilla tahdin määräsi Raul Reiter.

Alkusarjan jälkeen tie vei ykkösen karsintasarjaan. Kahdeksan joukkueen kaksinkertaisen sarjan jälkeen ykkösessä säilyi vain kaksi joukkuetta.

Sarjan muodostivat Rantaperkiön Isku 2, Valkeakosken Isku-Veikot, Raision Loimu 2, Lauttakylän Luja, Lauttakylän Pyry, Salon Viesti ja Vammalan Kisa.

Veikkojen peli kulki ajoittain mallikkasti. Sarjasijoitukseksi tuli kuitenkin se pahin, eli kolmas tila. Ja putoaminen takaisin kakkossarjaan. Ykkösessä säilyivät Salon Viesti ja Raision Loimu 2.

Muutamana aikaisempana kautena ykkösen joukkueista aina joku oli luopunut sarjasta ja Virroilla odoteltiin hetken, josko paikka aukeaisi parhaalle putoajalle tälläkin kaudella. Näin ei kuitenkaan nyt käynyt ja paluu kakkoseen oli selviö.

Muuta toimintaa oli edelleen. Virtu pelasi 4-ja 5- sarjaa. Veikkojen naiset 3-sarjaa, valmentajana Mika Viitapohja, oman pelaamisen ohessa. Virtun naiset olivat 4-sarjassa.

Virtain Urheilijoiden puheenjohtajaksi valittiin lentopallomies Jarmo Vehmas. Hän oli myös Virtun lentopallojaoston pj.

Vaskiveden Nuorisoseura pyöritti Nuori Suomi-kerhoa Tarja Rantasen johdolla.Viitisentoista lasta opetteli pallonkäsittelyä kerran viikossa.

Jutta Virtanen valittiin TUL:n A-ikäisten joukkueeseen, joka kävi Israelissa turnaamassa hopeaa. Hän oli myös B-ikäisten tyttöjen aluevalmentaja. Jutan oma peliura jatkui hieman kovemmalla tasolla, Pieksämäellä ja Orivedellä.

Juniorijoukkueina Veikoilla D- ja C-pojat.

Puulaakissa oli jälleen joukkueita varsin mukavasti. Kahdeksantoista. Piitsin kaupunginmestaruusturnaus pelattiin heinäkuun alussa.

Aika kovasta panostuksesta huolimatta miesjoukkueen kausi päättyi pettymykseen. Takaisku ei kuitenkaan lannistanut virtolaisia, päinvastoin. Siitä todisteena seuraavaan kauteen valmistautuminen, joka aloitettiin perinteisin menoin kevään palauttavalla jaksolla ja peruskuntoa kohotellen. Yksi kovatasoinen paluumuutajakin oli tulossa kotikonnuille. Juniorityö oli myös tuottanut potentiaalisen pelimiehen.

Kausi 1993-1994

Virtolaiselle lentopalloväelle iloinen uutinen oli Jussi Syrjän paluu, olihan hänellä kokemusta Mestaruussarjasta, Iskun riveissä. Ja vieläpä Suomenmestaruus tuolta Tampereen ajalta.
Junnutyö oli kasvattanut miehenmittaisen pelurin. 203 senttisen Tommi Tuomolan. No, ehkä geeneillä oli suurempi osuus, ainakin pituuden suhteen. Tommin isähän oli 60-luvun lopun ja 70-luvun alun pitkiä pelimiehiä. Muu joukkue oli tuttua porukkaa edeltäviltä kausilta: Pertti Rantala, Petri Erholtz, Raul Reiter, Janne Ilvespakka, Petri Köykkä, Mika Viitapohja ja Ari Juvakka.
Valmennuksesta vastasi Ari Juvakka.

Kakkosen vastustajat löytyivät linjalta Etelä-Pohjanmaa – Keski-Suomi: Muuramen Urheilijat, vihtavuoren Pamaus, Kauhavan Visa, Kurikan Ryhti ja Lapuan Virkiä.

Nyt joukkue oli jo niin rutinoitunut, että syksyn alkusarjasta irtosi ykköstila ja kolme lähtöpistettä kevään ykkösen karsintasarjaan.

Karsintasarjan muut joukkueet olivat Seinäjoen Kuutoset, Toivalan Urheilijat, Kauhavan Visa, Pielaveden Sampo, Kurikan Ryhti, Siilinjärven Lentis, Kokkolan Tiikerit. Nyt siis savolaispohjalainen vastuskaarti.

Kevään kotiotteluissa esiintyi Cheerleadersryhmä Mari Olkonniemi, Pauliina Taipale, Kirsi Ahonen, Elli Suutarinen ja Tiina Hakio.  Mukava piristysruiske ottelutapahtumalle. Vieraspeleissä joukkueen mukana kulki mukavankokoinen kannustusjoukko. Porukan puuhamiehenä toimi Esko Yli-Pekkala.

Kuutoset hallitsi sarjan alkua, mutta virtolaiset nousivat kierros kierrokselta lähemmäs kärkeä. Sarjan ykköstila ja nousu varmistui puhtaalla 3-0 voitolla Siilinjärvellä 13.3.

Kausi meni siis urheilullisesti nappiin. Yksi pahempi urheiluvamma kauteen osui. Petri Erholtzin nilkka vääntyi niin, että siihen tuli murtuma. Joukkueen onneksi rosteri oli niin vankka, ettei yhden runkopelaajan puuttuminen kääntänyt laivan suuntaa.

Virtun miehet tahkosivat palloa 4-sarjassa, samoin naiset. Veikkojen naiset pelasivat 3-sarjaa. Junnutoiminnan kärkeä olivat Veikkojen D-ikäiset pojat, jotka voittivat TUL:n mestaruuden joukkueella Risto Ylä-Jarkko, Saku Palanne, Riku Ruohomäki, Tommi Hakio, Tuomas Juvakka, Mikko Rantanen ja joukon jatkona vasta kymmenvuotias Jaakko Antila. C-ja B-pojat olivat myös remmissä mukana.

Kausi 1994-1995

Ykkössarjakauteen lähti kokenut joukko pelimiehiä. Keski-ikä lähenteli lentopalloilijan “parasta” ikää, 27:ä vuotta. Joukkueessa oli vain yksi alle kaksikymppinen, Ähtäriläinen Kari Hirvilampi, muuten liikuttiin haarukassa 23-30 ikävuotta. Joukkueen runko pysyi kohtuullisen hyvin kasassa, vaihtuvuuttakin kuitenkin oli. Janne Ilvespakka siirtyi Metso-Lentiksen mestaruussarjajoukkueeseen Jyväskylään. Toki tilanne pysyi hyvin hallinnassa, sillä Metsosta tuli vaihtarina, myös kovan luokan pelimies, Mikko Häyrinen. Menetyksiä, varsinkin hihaosastolla, oli Petri Köykän ja Mika Viitapohjan lopettaminen. Petri siirtyi B-poikien ja Mika naisten 3-sarjassa pelaavan joukkueen valmentajaksi.

Uuttakin kesän aikana oli kehitelty, uutta virtolaisessa lentopallossa. Veikot ja Ähtärin Mesikämmenet solmi farmisopimuksen. Näin Ähtärin 3-sarjassa pelaaville aukesi pienoinen väylä päästä haistelemaan yläsarjatuulia.

Kymmenen pelaajan rosteri oli seuraavanlainen: Raul Reiter, Kari Hirvilampi, Mikko Häyrinen, Pertti Rantala, Petri Erholtz, Petri Köykkä, Jukka Rantamäki, pelaaja-valmentaja Ari Juvakka, Tommi Tuomola ja Jussi Syrjä. Ja kun pelikaudet olivat vilisseet vauhdilla menneisyyteen, niin ykskaks, nuoresta Ari Juvakasta oli tullut joukkueen vanhin pelaaja. Siis jo kaudella 94-95.

Tavoiteeksi asetettiin sarjapaikan säilyttäminen. Joukkueen kokemus ja harjoitusmäärät olivat jo sitä luokkaa, että tavoite oli varsin vaatimaton. Edelliset kaudet olivat varmasti opettaneet lentisrealismia.

Perinteiseen tapaan yritykset olivat tukemassa joukkuetta. Peliasut tulivat Virtain Osuuspankin, Kesoil 66:n, Memar Oy:n ja Virtain Yrityspalvelun lahjoituksina.

Vastustajat olivat idän ja pohjoisen porukoita: Oulun Etta, Muhoksen Pallo-Salamat, Napapiirin Palloketut, Iisalmen Salmi-Wolley, Seinäjoen Kuutoset, Toivalan Urheilijat ja Tornion Lentis-88. Pelimatkakilometrejä oli tiedossa varsin runsaasti.

Sarjakausi alkoi mahdollisimman huonosti. Vierastappio Toivalalle 3-1. Myös kaksi seuraavaa peliä oli vieraissa, mutta niista saadut voitot nostivat tunnelmaa ja marraskuun puolivälissä Veikot oli hilautunut sarjan kärkeen. Meno jatkui mukavan iloisena syyskauden loppuun saakka. Näin paikka SM-karsintasarjaan oli selviö. Yleisökin huomio syksyn hyvät pelit ja täyttivät liikuntahallin lauteet 3-400 silmäparin voimin.

Aika kovia viikonloppuja joukkueet amatööripohjalta tuolloin suorittivat. Yksi viikonloppu tuntui jopa hiukan liian reippaalta, lauantaina ottelu Rovaniemellä ja sunnuntaina Virroilla.

Kevään pelit aloitti varsin raihnainen joukkio. Kymmenestä kaverista vain neljä oli täysin terveen kirjoissa. Tämmöinen tuntui joukkueen sisällä ja näkyi katsomoon. Varsinkin kun vastukset olivat jo todella kovaa luokkaa. Esim. Raision Loimu ei ollut hävinnyt mestaruussarjassa syksyn aikana yhtään kotiottelua. Muita vastuksia olivat Vammalan Lentopallo, myös mestaruussarjajoukkue sekä Vihdin Lentopallo, Salon Viesti, Kalevan Lentopallo ja Toivalan Urheilijat. Kevään sarjassa kertyi vain kaksi voittoa. Kotona kaatuivat Toivala ja Vammala.

Veikkojen naisjoukkue pelasi 3-sarjaa, Mika Viitapohjan käskyttämänä. Joukkueessa pelasivat:Sanna ja Nina Myllykangas, Päivi Ylistalo, Sa pelit olivat vieraissari Nuora, Satu Viitapohja, Tiina Heinonen ja Minna Ahonen.

Vastustajina Jämsän Tarmo, Kalevan Lentopallo, LP Kangasala, LP Kangasala 2, Messukylän Toverit 2, Mouhijärven Urheilijat, Ruoveden Pirkat, Sysmän Sisu, Valkeakosken Koskenpojat, Ylöjärven Pallo.

Juniorijoukkueita sarjoihin osallistui kolme: B-pojat, C-pojat ja E-tytöt. B-poikien valmentajana Petri Köykkä ja pelaajina Jere Lahti-Mononen, Hannu Leppänen, Erno Hanhisalo, Mikko Marttila, Sami Ahonen, Risto Ylä-Jarkko, Henri Nieminen, Esa Pajumäki, Timo Säynäjoki ja Pekka Säynäjoki.

C-poikia valmensi Seppo Vesa. Pelaajat Risto Ylä-JarkKo, Saku Palanne, Tuomas Juvakka, Jaakko Antila, Mikko Rantanen, Tommi Hakio ja Riku Ruohomäki.

E-ikäisiä tyttöjä valmensi Anneli Antila. Lentopalloilun saloja opettelivat Eeva Antila, Tiina Heikkilä, Tuija Korpela, Titta Köykkä, Helena Leppänen, Heidi Räty, Terhi Vesa, Sini Viren ja Marja Leppänen.

Virtun toiminta miesten osalta lepäsi Ari ja Pertti Mäenpään harteilla. Naisia valmensi Jarmo Vehmas. Sarjatasoina nelonen.

Tähän kohtaan täytyy laittaa nyt sitten se, mitä varsinaisesti lähdin etsimään. Eli miksi Virroilla pelataan lentopalloa? Vastauksen löysin Suomenselän Sanomien lauantaina 11.2.1995 ilmestyneestä numerosta.
Lainaus tuon päivän lehdestä: “Virtolaista elämänmenoa -ja filosofiaa kuvastaa hyvin lentopallo. Siinä on tarkkaan määrätyt rajat ja yhdellä sivulla verkko. Jos verkon yli yrittää joku tai jokin tulla virtolaisten puolelle, niin se jokin palautetaan välittömästi takaisin.” Aivan osuvasti kirjoitetu.

Kausi 94-95 oli aivan onnistunut. Yläsarjapaikka säilyi. Kokemusta kovia joukkueita vastaan pelaamisesta oli syntyny ja muutakin lentismenoa oli monella tasolla. Miinukseksi oli laskettava parin runkojampan lopettamispuheet. Petri Köykkä ja Ari Juvakka olivat naulaamassa pelitossuja naulaan. Kuinka tässä naulauskeississä kävi, siitä kauden 95-96 jutuissa.

Kausi 1995-1996

Uusi kausi ja uudet kujeet, ainakin valtakunnallisesti. Lentiksen pääsarjan nimi muutettiin Mestaruussarjasta SM-liigaksi. Virtolaisittainkin oli kesän aikana tapahtunut. Toisen virolaispelaajan kanssa oli tehty sopimus. Raul Reiterin kaveriksi saapui Janno Kylaots, Pärnusta. Kuvioista poistuivat Pertti Rantala ja Petri Köykkä, jotka lopettivat. Mikko Häyrinen ja Petri Erholtz suuntasivat Muurameen. Aika iso lovi edelliskauden aloituskuusikkoon.

Ari Juvakka mallia -95

Niinpä Ari Juvakan lopettamisaikeet tyssäsivät heti alkuunsa, eli pelaaja-valmentaja ura jatkui.Virolaisten ja Arin lisäksi joukkueessa pelasivat Tommi Tuomola, Kari Hirvilammi, Hannu Heinola, Jussi Syrjä, Jouni Rasinaho. Joukkueessa siis vain kahdeksan pelaajaa, mutta pituutta saatiin lisää. Tavoitteena runkosarjan 4. tila. Tavoite oli varsin tiukka, koska kuusikko muuttui todella paljon.

Syksyn pimeinä hetkinä Petri Köykkä palasi ruotuun. Ähtärin Jukka Rantamäki liittyi myös kesken kauden mukaan.

Virtolaisjoukkue sijoitettiin jälleen pohjoislohkoon, jossa kavereiksi tulivat Pielaveden Sampo, Siilinjärven Saletti ent. Toivalan Urheilijat, Napapiirin Palloketut Rovaniemeltä, Tornion Lentis-88, Etta Oulusta, Muuramen Lentopallo ja Lapuan Virkiä.

Kausi alkoi 3-2 kotivoitolla Pielaveden Sammosta. Sarja oli todella tasainen. Sarjapisteitä kertyi vain kaksi vähemmän, kuin edelliskaudella. Mukavasta pistepotista huolimatta alkusarjan sijoitukseksi tuli vasta 5. tila ja tie vei ykkösen karsintasarjaan, Muuramen ja kuuden kakkossarjalaisen kanssa.

Kakkossarjalaiset olivat Rautavaaran Raiku, Kiuruveden Jänne, Mikkelin Passarit, Nilsiän Nujakka, Savonlinnan Ajo ja Suolahden Urho.

Kevään aikana vain kolme peliä päättyi tappioon. Sarjan ykköstila tiesi paikkaa ykkösessä tai paremminkin supersarjassa, jota liitto kehitteli liigan ja ykkösen väliin. 2-sarjalainen Mikkelin Passarit päätyi toiselle tilalle ja tie vei mikkeliläisiäkin ylöspäin. Karsintasarjassa syntyi varsin omituisia tuloksia, kuten esim. Veikot-Passarit 3-0 (15-1,15-1,15-8)!

Virtun ja Veikkojen naisjoukkueet olivat omien sarjatasojensa kärkiporukoita. Veikot karsi pääsystä 2-sarjaan. Virtu 3-sarjaan. Kumpikin nousuhaave jäi kuitenkin toteutumatta. Virtun miesjoukkue piti yllä alasarjaperinnettä pelaten 4-sarjaa.

Junioripuolella oli kehitymässä leveäharteisia ja ihan miehenmittaisia kavereita: Tuomas Juvakka, Risto Ylä-Jarkko, Saku Palanne, Jaakko Antila, Riku Ruohomäki, Erno Hanhisalo, Henri Nieminen. Ikäluokan alue-ja maajoukkuetoiminta oli tullut osalle tutuksi. Kesällä Saku ja Risto kävivät Kouvolassa voittamassa piitsin pronssia B-poikien sarjassa. Petri Köykkä oli poikiern piiskurina Kouvolan turneella.

E-tytöttöjen iloinen porukka pelasi alueen kahdeksan parhaan joukkueen joukkoon. Touhukkaan kauden päätös, eli Lounaisen alueen aluefinaali pelattiin Virroilla. Salon Viesti otti mestaruuden, virtolaiset sijoittuivat hienosti kuudenneksi.
Joukkueessa pelasivat Eeva Antila, Tuija Korpela, Tiina Heikkilä, Titta Köykkä, Jutta Johanson, Terhi Vesa, Sini Viren, Maria Leppänen. Valmentajana Anneli Antila.
Erityisen puuhakkaaksi tämän Annelin ryhmän teki se, että he hankkivat joukkueelleen matkrahoja esiintymällä, esim. pikkujoulussa.

Vuoteen -96 osuu myös yksi virtolaista lentopalloa tulevaisuudessa hyödyttävä asia. Juhani ja Anne Viita ostivat Vaskuun koulun. Tämä Huvikummuksi ristitty paikka on tärkeässä osassa, muutaman vuoden kuluttua. Tästä sitten lisää, kun sen aika on.

Puulaaki kukoisti edelleen. Kaksikymmentä joukkuetta A-, B-, C- ja naisten sarjoissa. Miesten mestaruuden vei Tosiyrittäjät joukkueella Jussi Palanne, Tero Vaali, Kari Makkonen, Jussi Syrjä, Raimo Antila, Seppo Vesa ja Tapani Ylinen. Naisten mestaruuden otti Kaupunki joukkueella: Hertta-Leena Tallila, Vuokko Ilomäki, Anne Kukkonen, Nina Myllykangas, Raili Katajamäki, Aija Kangasluoma ja Tuula Ylä-Jarkko.

Edellä esitellyt viisi kautta olivat todellinen korkeakoulu Ari Juvakalle. Pelaaja-valmentajan osa ei ole todellakaan helppo, pelataan lentopalloa sitten millä tasolla tahansa. Kuitenkin kun suhde omaan harrastukseen on intohimoinen, niin lähes mahdottomiakin juttuja pystyy tekemään. Nämä Arin hankkimat tiedot ja taidot poikivat seuraavien reilun viiden vuoden aikana todella hämmästyttävää jälkeä.

Viisivuotiskauden asioita selvensivät Suomenselän Sanomat, Ari Juvakka, Jukka Salo, Veikkojen kausijulkaisut…….